Omistan tämän kolumnini seuraavalle hallitusohjelmalle, sen valmistelu kun on jo hyvässä vauhdissa. Hallitus on nimittäin palkannut sitä tekemään yhden maailman suurimmista kaupallisista konsulttiyrityksistä. Ratkaisu on ehkä hieman poikkeuksellinen, mutta ainahan yritykset käyttävät konsultteja kun heiltä itseltä puuttuu asiantuntemusta, miksei sitten Suomi Oy Ab:kin. Se on järkevää se. Continue reading ‘Näytä meille tietä! Konsultti.’
Suuret ikäluokat jättämässä jälkeensä satojen miljardien asuntoperinnön kirjoitti Helsingin Sanomien eläkkeelle jäävä toimittaja Jyri Raivio.
Minä pidän Antiikkia, Antiikkia -ohjelmasta, erityisesti tämän ohjelmaformaatin suomalaisesta versiosta. Ruotsalaisten vastaava on hieman tylsä, kun jokaisen vintiltä löytyy joku Ming-dynastian aikainen vaasi. Meillä koko suku on kokoontunut Wenzel Hagelstamin viereen jännittämään, kun perintönä suvussa kulkenut kastemalja paljastuu yöastiaksi.
Eräs kuluneimmista ja kliseisimmistä vitsin aiheista on pyrkimys löytää jonkin alan tai aiheen ”lyhyin kirja” tyyliin; Italian armeijan saavutukset toisessa maailmansodassa.
Kotimaisen nykypolitiikan lyhyin kirja voisi olla pienten ikäluokkien kansanedustajien saavutukset eläkepolitiikassa. Tässä kysymyksessä ollaan ihan EVVK –teinitasolla. Tosin tässä ei ole kysymys pelkästä haluttomuudesta tai tietämättömyydestä, vaan opportunismista, pelosta ja ennen kaikkea emotionaalisesta riippuvuudesta.
Jokaisella itseään kunnioittavalla politiikan harrastajalla täytyy olla mielipide Barack Obamasta. Tässä yksi joukkoon. Obama on periaatteellinen intellektuelli, mutta samalla myös moraalispohjainen maallikkosaarnaaja. Tämä on nykyään harvinainen ja jopa vaarallinen yhdistelmä länsimaisen politiikan johdossa. Obaman tyylisen intellektuellin tunnistaa siitä, ettei tämä tosissaan kuuntele muita kuin kohteliaisuudesta, ja joskus on hyvä niin. Barack Obaman asenne johtaa parhaassa tapauksessa tiettyyn intressittömyyteen, joka on nyt tarpeellista ja kysyttyä .
Luin Voima-lehdestä toimittaja Johanna Korhosen toivoneen, että Suomeenkin leviäisi ranskalaisen vasemmiston tervehtimiskäytäntö, jossa tyytyväisyyttä säteillen, selkä suorassa ja pää pystyssä sanotaan: Hyvää päivää, minä olen se ja se, ja olen sosialisti.
Täytyy kokeilla, vaikka tiedänkin erään ystäväni vaativan heti tarkennusta. Mitä siis olen, jos sanon olevani sosialisti.
Äänestäminen on aina vaikuttamista.Se on myös omakohtainen mielenilmaus, yhteiskuntaan kohdistuva, äänestyskopissa toteutettu, mielenosoitus.Itse vetoan niihin optimistisiin, myötäeläviin ihmisiin, jotka näkevät Helsingissä olevan vaikutusmahdollisuuksia myös politiikan kautta toteutettuna.Myönnän että globaalimaailmassa vaihtoehtoja on turhan vähän, mutta niitä on.Toivon, että käytät omaasi.Osku PajamäkiNyt numerolla 839
Tänään perjantaina minua voi kuunnella (jos toimittaja suo) BassoRadiossa klo 15.30, ja sen jälkeen päivystän kotikulmillani Ruoholahdessa. Huomenna lauantaina aloitan esitteiden jakamisen Malmilta, ja sieltä sitten Itiksen kautta Kirjamessuille, jossa keskustelen 12.30-13.00 pätkätyösukupolvesta kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon kanssa (TSL:n osasto). Messujen jälkeen ohjelma on vielä auki mutta käyn ainakin kuuntelemassa työväenlauluja Ravintola Satumaassa klo 15.00.Sunnuntaina minut saa sitten kiinni puhelimitse koko ajan (050 5555 245), ja minua voi myös tulla moikkaamaan Kirjamessuille, jossa juttelen Ulpu Iivarin kanssa klo 11.30. Gummerrus/Ajatus Kirjojen osastolla. (Apua saa myös tarjota- esitteitä on vielä jonkin verran jakamatta)
Helsingin Sanomien “vaalitori” oli eilen rautatieasemalla. Oma roolini oli Lotta Backlundin ja Jasmin Hamidin kanssa kokeilla eräänlaista poliittista stand uppia. Tässä jotain siitä mitä puhuin:
Huomenna minua voi tulla tervehtimään Tapanilan työväentalolle. Siellä on kohtuu laadukas kirjakirppis, ja kai jotain oheisohjelmakin. Itse olen paikalla klo 11.00-15.00.Vaaliesitteeni ovat myös tulleet painosta, ja jos jollakulla on ylimääräistä aikaa, olisi mukavaa jos voin tuoda niitä asuinalueellenne jaettavaksi.
Pyysin Ville Komsia poikkeamaan vaalibileissäni. Komsi kiitti ja kieltäytyi kutsusta väsymykseen vedoten, mutta laittoi kuitenkin tervehdyksen, jonka sanoi voitavan lukea juhlallisesti ääneen. En lausunut sitä Juttutuvassa, vaan säästin sen tähän kolumniin: