Äänestäminen on aina vaikuttamista.Se on myös omakohtainen mielenilmaus, yhteiskuntaan kohdistuva, äänestyskopissa toteutettu, mielenosoitus.Itse vetoan niihin optimistisiin, myötäeläviin ihmisiin, jotka näkevät Helsingissä olevan vaikutusmahdollisuuksia myös politiikan kautta toteutettuna.Myönnän että globaalimaailmassa vaihtoehtoja on turhan vähän, mutta niitä on.Toivon, että käytät omaasi.Osku PajamäkiNyt numerolla 839 

Tänään perjantaina minua voi kuunnella (jos toimittaja suo) BassoRadiossa klo 15.30, ja sen jälkeen päivystän kotikulmillani Ruoholahdessa. Huomenna lauantaina aloitan esitteiden jakamisen Malmilta, ja sieltä sitten Itiksen kautta Kirjamessuille, jossa keskustelen 12.30-13.00 pätkätyösukupolvesta kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon kanssa (TSL:n osasto). Messujen jälkeen ohjelma on vielä auki mutta käyn ainakin kuuntelemassa työväenlauluja Ravintola Satumaassa klo 15.00.Sunnuntaina minut saa sitten kiinni puhelimitse koko ajan (050 5555 245), ja minua voi myös tulla moikkaamaan Kirjamessuille, jossa juttelen Ulpu Iivarin kanssa klo 11.30. Gummerrus/Ajatus Kirjojen osastolla.  (Apua saa myös tarjota- esitteitä on vielä jonkin verran jakamatta) 

• Helsingin Sanomien “vaalitori” oli eilen rautatieasemalla. Oma roolini oli Lotta Backlundin ja Jasmin Hamidin kanssa kokeilla eräänlaista poliittista stand uppia. Tässä jotain siitä mitä puhuin:

Huomenna minua voi tulla tervehtimään Tapanilan työväentalolle. Siellä on kohtuu laadukas kirjakirppis, ja kai jotain oheisohjelmakin. Itse olen paikalla klo 11.00-15.00.Vaaliesitteeni ovat myös tulleet painosta, ja jos jollakulla on ylimääräistä aikaa, olisi mukavaa jos voin tuoda niitä asuinalueellenne jaettavaksi. 

Pyysin Ville Komsia poikkeamaan vaalibileissäni. Komsi kiitti ja kieltäytyi kutsusta väsymykseen vedoten, mutta laittoi kuitenkin tervehdyksen, jonka sanoi voitavan lukea juhlallisesti ääneen. En lausunut sitä Juttutuvassa, vaan säästin sen tähän kolumniin:

” Kohtalon kysymys ei ole se , paljonko demareita on, vaan se, keitä he ovat.”

Kiitos Ville, varmaankin juuri näin. Ja lisäksi. Kiitos samoin. Kohtalon kysymys ei ole paljonko Vihreitä on, vaan keitä he ovat.

Ja erityisesti mitä osaamme yhdessä tehdä.

Olette kaikki tervetulleita tänään kolmen suuren puolueen yhteiseen vaaliväittelyyn Diana-auditorioon Ludviginkadulle klo 18-20, ja sen jälkeen vaalibileisiini ravintola Juttutupaan. Siellä Punatähdet- bändi aloittaa jo klo 18.30, ja muut ehdokaskaverini esittäytyvät. Itse kiidän paikalle heti, kun väittelyt toisaalla on saatu väiteltyä.

Olen nyt ollut kolme kautta valtuustossa, joista viimeiset neljä vuotta kaupunginhallituksessa, ja sitä ennen kaupunginsuunnittelulautakunnassa ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana. Näiden vuosien aikana olen ollut muiden mukana tekemässä päätöksiä, aloitteita, ponsia ja palautusehdotuksia monissa poliittisissa tilanteissa. Suurin osa työstä on kuitenkin näkymätöntä; keskustelua muiden päättäjien kanssa, puheluja virkamiehille, pieniä pyyntöjä lautakuntien jäsenille ja muille tutuille ja muuta kunnallista sälää, joka on pakko tehdä. Poliittisella julkisuudella on kuitenkin oma logiikkansa, ja sillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä tämän perusduunin kanssa.

Teimme eilen Kaupunginvaltuustossa yhteisaloitteen puna-viher-mäki-jengillä. Eli Paavo Arhinmäki, Anni Sinnemäki, ja minämäki. Miltä vaikuttaa?

Valtuustoaloite raitiovaunulinja 9 kehittämisestä.

Me allekirjoittaneet valtuutetut ehdotamme seuraavia parannuksia Raitiolinja 9 reitin laajentamiseksi.

Esitämme, että raitiolinjaa numero yhdeksän jatketaan ripeällä tahdilla etelään, merisatamaan asti. Linjan jatkaminen palvelee ennen kaikkea etelähelsinkiläisiä. Tällä tavalla muodostuisi sujuva joukkoliikenneyhteys muun muassa Stockmannille. Tämän lisäksi yhteys palvelisi että niitä lukuisia kaupunkilaisia, joille Kaivopuiston alue sekä läheiset saaret kuten Uunisaari ja Pihlajasaari ovat tärkeitä virkistäytymisalueita.

Vaikka nyt onkin aika käydä keskustelua Helsingin kunnallispolitiikasta en malta olla ottamatta kantaa parin puolueeni kansanedustajan aloittamaan Nato keskusteluun, jota on käyty Uutispäivä demarissa www.demari.fi.

Kansanedustaja Jukka Gustafsson kommentoi kansanedustaja Kimmo Kiljusen haastattelussa käytettyä otsikkoa ”Nato-keskustelun paikka ei ole tässä ja nyt”. Toisin kuin Kiljunen Gustafsson haluaisi keskustella Natosta ja liittää jopa Nato-keskustelun unelmasuomen keskustelukulttuuriin.

Siis, nyt tulkitsen vapaasti, Gustafsson antaa ymmärtää, että Suomen turvallisuuspolitiikassa nyt vallitseva erimielisyys ja jatkuva keskustelu Natosta olisi jonkinlainen unelmatila.

Suomalainen päivähoitojärjestelmä on kiistaton menestystarina. Upea sosiaalinen innovaatio, joka on mahdollistanut kaikille lapsiperheille turvallisen ja varman hoidon sekä varhaiskasvatuksen. Melkein sanoisin siitä kuten Erno Paasilinna aikoinaan peruskoulusta, että sen täytyy olla jumalasta… sitten vain Vappu Taipale ja muut kehittivät sen nykyiseen muotoonsa.

Mutta luultavasti johonkin psykologiseen lainalaisuuteen kuuluu, että juuri tämä päivähoidon ilmiselvä toimivuus ja solidaarinen ihanteellisuus saa aikaan kummallisen primitiivireaktion porvarillisessa aikuisväestössä.

Laura Räty kirjoitti Hesarissa 10.8. sosialidemokraattien ehdottamasta maksuttomasta päivähoidosta, pitäen sitä järjettömänä. Pääministeri Matti Vanhanen oli jo aiemmin pitänyt ehdotusta typeränä.

Maksuttoman päivähoidon tarpeellisuudesta voi olla aidosti erimieltä, mutta ehdotuksen näin suora leimaaminen on aiheetonta ja kummallista.

Maksuton päivähoito, porrastaen, on aito win-win vaihtoehto, ainakin lapsiperheille ja perheen perustamista harkitseville. Jo mahdollisuutena se helpottaa lapsiperheen tilannetta. Voidaan tietoisesti ja lasten hyvinvoinnin kannalta harkita, miten vanhempien työssäkäynti, lastenhoito sekä varhaiskasvatus voidaan järjestää.

Oli tarkoitus kirjoittaa presidentti Tarja Halosen puheesta valtiopäivien avajaisissa, mutta Eero Heinäluoman päätös olla asettumatta ehdokkaaksi SDP:n puoluejohtajaksi muutti kaiken.

Muistaakseni Danny ja Aikamiehet levyttivät aikoinaan kappaleen, jossa toistettiin moneen kertaan: ”tämä, tämä maa, jälkipolville jää, ja se on jotain pysyvää”

Hoh hoijaa.

Eivät edes niinkin tietoiset ihmiset kuin lauluyhtye Aikamiehet olleet kuulleet valtion omistajaohjauksesta, eivätkä pörssisäännösten ensisijaisuudesta päätettäessä siitä mikä on pysyvää, ja mikä jää.
Aikamiehiltä lipsahti satulinna-fiktion puolelle tämä jälkipolville lupailu. Nyt näyttää yhä selvemmälle, ettei mitään jää perinnöksi ainakaan valtiolta. Oikeastaan tapahtuu ihan päinvastaista.

Suomalaisista on EU:n myötä tullut kymmenessä vuodessa kunnon eurooppalaisia. Halutaan aidosti olla suvaitsevaisia, monikulttuurisia, ja humaaneja, mutta käytännössä ollaan ajautumassa ihan muualle. Suomessa ei ole ehkä huomattu, että eurooppalaiseen sivistykseen kuuluu kaiken hyvän lisäksi myös korruptio ja jokapäiväinen valehtelu. Meillä on perinteisesti ajateltu, että yleensä ainakin julkisuudessa puhutaan totta.

Suomessa onneksi vain meidän ”eurooppalaisin” puolueemme on omaksunut EU-retoriikan ja sen mukaiset tavat. Kaikki on luvallista, ja hämäys suurinta viisautta. Tästä uudesta tavasta seuraa ehkä odottamattomiakin ja ikäviä asioita.

Huumori on tunnetusti vaikea, vakava ja ongelmallinen taidelaji. Sivistyssanakirja tuntee käsitteen humoraalipatologia, jonka mukaan sairaudetkin johtuvat elimistön perusnesteiden tasapainon vaihteluista, siis temperamenttien mm. huumorintajun häiriöistä.

Siksi tässä kolumnissa edetään aika varovasti, kun yritän kertoa miten tärkeätä olisi retroilu, paluu vanhaan uudesta kulmasta. – varsinkin politiikassa. Politiikassa asiat ainakin näyttävät muuttuvan nopeasti ja eilispäivän aatteet ja toiminnat tuntuvat vanhanaikaisilta ja tarpeettomilta.

Mutta eihän se niin ole.