Aika monet ovat sitä mieltä, että Suomessa on vain yksi ja oikea kaupunki- Helsinki.
Olen samaa mieltä, vaikka tietysti olen jäävi sanomaan asiasta mitään objektiivista, koska olen syntynyt, kasvanut ja asunut täällä aina.
Täytän muutenkin kaikki kliseehelsinkiläisen kriteerit. Minulle Vantaa on aina paikka, joka uskottavan tarinan mukaan, sai nimensä siitä kun joku naishenkilö otti uimalakin päästään; ja tukka oli Vantaalla.
Espookaan ei ole kaupunki, vaan mielentila. Mutta vaikka asenteet näin rajoittuneet, niin luotan siihen, että omakohtaisesti nähdystä ja koetusta on apua ja hyötyä Kaupunginhallituksessa. Kaupungissa tapahtuneen hahmottaa aikajärjestyksessä, osaa sijoittaa Elannon pullapuodit ja lippakioskit kaupunkihistorian jatkumoon. Ja visiot ovat kohtuullisen realistisia.
Sekin auttaa, ettei ole tarvetta muuttaa Helsinkiä johonkin suuntaan, riittää kun ymmärtää Helsingin ominaispiirteet. Kaupunkitietoisuus antaa myös vapauden ottaa Sipoon alueiden liittämisen Helsinkiin ihan normaalina tapahtumana.
Helsinki laajenee, ja tämä dynamiikka täytyy ohjata järkevästi niille lähialueille joille kaupungin kasvu luontevasti sopii ja soveltuu.
Jos tälle kaupungin kasvulle asetetaan keinotekoisia kuntakohtaisia rajoituksia, joiden tarkoituksena on vain omien itsetarkoituksellisten kuntarajojen säilyttäminen, ollaan aika kummallisessa tilanteessa. EU laajenee ja syventyy ja Helsinki joutuu kilpailemaan kaupunkina samalta viivalta Itämeren muiden suurkaupunkien kanssa. Kööpenhamina ja Malmö kykenivät rakentamaan sillan välilleen, mutta täällä joudutaan joka rämeiköstä, ja pöpeliköstä vuosikausien oikeusprosesseihin.
Ja toisin kun Sipoossa jostain syystä ajatellaan, ei Helsingin laajeneminen Sipooseen ole yritysmaailmasta tunnettu vihamielinen valtaus, kuntakaappaus, vaan lähinnä ystävällinen osakeanti, jolla osa Sipoolaisista saa hyviä, eettisiä Helsinki-osakkeita. Varmasti on myös niin, että osalle sipoolaisista tehdään tällaisten liitosten yhteydessä väkisinkin vääryyttä, mutta sekin on tiettyyn mittaan saakka aidosti korvattavissa. Saihan Harkimon hallinkin alle jäänyt mökkipahanen ilmaisen siirron ja uuden tontin Meilahden huvila-alueelta.
Suurelle osalle sipoolaisista liittyminen Helsinkiin on luultavasti mieluisa ja helpottava ratkaisu. Suuruuden ekonomia voi toimia kuntasektorillakin, jos siihen liittyvät taidot osataan yhtä hyvin kuin Helsingissä. Esimerkiksi ekologinen ja tiivis kaupunkirakentaminen ei tarkoita enää asbestibetonimyrkkylähiöitä, vaan mielekästä hyvin suunniteltua asumista lähellä nopeaa ja tehokasta joukkoliikennettä.
Kaupunginjohtaja Pajusen Sipoon metrovisioillekin löytyy vastine Kööpenhamina-Malmö siltayhteistyöstä. Uuden kaupunginosan rakentaminen aloitettiin vetämällä upea muutaman minuutin välein kulkeva automaattimetro välittömästi joutomaan halki, niin että vähitellen rakentuva uusi asuinalue on suoraan yhteydessä ydinkeskustaan.
Helsingin-seutu tarvitsee tämän tyyppisiä rohkeita ratkaisuja.
Sekin hyvä puoli tässä Sipooseen laajentumisessa on, jos se toteutuu, että koko aiemmin suunniteltu Helsingin kaavoitus menee väkisinkin monella tavalla uusiksi. Kun kaupungin pinta-ala kasvaa
lähes kolmanneksella, niin täytyy olla aika luupää väittääkseen, ettei se vaikuta mitenkään aiempaan suunniteltuun. Yksittäisillä kohteilla, kuten esimerkiksi Malmin-lentokentällä, on turha spekuloida mutta kaikkihan on tavallaan uudelleen pöydällä. Ja lisäksi Helsingin neuvotteluasema Vantaaseen, ja erityisesti Espooseen päin helpottuu kun Itämeren Helsinki ei ole enää pussinperä, vaan se hengittää liitoksen myötä vapaammin ja innovatiivisemmin.
Hienoa.
En tiedä miten tässä tulee käymään, mutta jotain lupaavaa on ilmassa. Se tuntuu vaikuttavan poliittisissa toimijoissa, virkamiehissä ja kaupunkilaisissa. Kaikki odottavat jotain, ja silloin yleensä jotain tapahtuukin.