Monthly Archive for November, 2006

Tulin juuri kotiin Kaupunginhallituksen kokouksesta. Kokous oli tavallista pidempi niin sanottu strategiakokous, jonka asialista oli pitkä: mm. kaupungin tietotekniikkastrategia ja paljon puhuttu kouluverkkouudistus.

Aika moni tietää, että kaupunki suunnittelee useiden koulujen lakkauttamista. Syy tähän on matemaattisesti selvä. Väestöennusteen mukaan kaupungissa on vuonna 2015 vajaat 10 000 lasta (7-18v) vähemmän kuin nyt. Tähän perustuen konsulttiselvityksessä on laskettu, että luopumalla osasta koulukiinteistöjä, kaupunki säästää noin kymmenen miljoonaa. Ja tämä raha voitaisiin sitten sijoittaa itse opetukseen.

Kuten sanoin, asia on matemaattisesti selvä, mitään muuta selvää asiassa ei sitten olekaan.

Itse ajattelen, että kaupungin ongelma ei ole niinkään laaja kouluverkko, vaan se että täältä tosiaan muuttavat lapsiperheet pois.

Jos väestöennuste pitää paikkansa, on Helsingissä kymmenen vuoden sisällä 20 prosenttia vähemmän lapsia. Helsingistä on tosiaan tulossa eläkeläisten ja lapsettomien pätkätyö-nuorten kaupunki.

Kaupungissa kannattaisi nyt miettiä todella tarkkaan mitä kaupunki olisi valmis maksamaan, etteivät perheet karkaisi naapurikuntiin.

Ja kun suoraa rahaa ei voida jakaa, ja väljillä asunnoillakaan emme kykene kilpailemaan, on tarjottava jotain muuta.

Yksi ajatus voisi olla lähikoulun ja sen jatkuvuuden turvaaminen, sekä lupaus luokkakokojen säilyttämisestä.

Lastensa kouluja aktiviisesti puolustavat vanhemmat ainakin väittävät, että näillä asioilla on ratkaiseva merkitys kotikuntapäätöksiä tehtäessä. Pitäisikö heitä uskoa?

Tänään on siis 17.30-20.00 Paasitornissa (aulassa opastus) vaalit 2007- tapaaminen. Tilaisuus on todella vapaamuotoinen, ja se sitoo vain ajatteluun, ei muuhun.

Tervetuloa.

Olof Palmen poika professori Joakim Palme vieraili viime viikolla täällä Suomessa Kalevi Sorsa -säätiön vieraana, ja minuun hänen puheensa teki vahvan vaikutuksen.

Perhepolitiikan modernisaatio

Globaalimaailmassa on kaikki perinteiset asiat ymmärrettävä uudelleen. Käsitteiden sisältö ei ole entinen. Talouden puolella tämä muutos on jo hyväksytty tai ainakin sisäistetty kansan yhteiseen muistiin.
Suurliikemies George Soros on nyt kaikkien mielestä hyväntekijä ja sijoittaja. Menneessä maailmassa soroksia nimitettiin yksiselitteisesti keinottelijoiksi. Aiemmin optioita olisi nimitetty suoraan sisäiseksi lahjonnaksi, korruptioksi. Nyt ne kulkevat johdon sitouttamisen nimellä.

Joissakin asioissa kuten perhepolitiikassa kieli säilyy entisenä, vaikka sielläkin sisältö on muuttunut täysin. Perhe ei ole enää entinen ydinperhe, vaan lähinnä tunneyksikkö, jolle ei ole vielä löytynyt sopivaa nimeä. Vanha perhekäsite on muuttunut ajanhallinta-logistiikaksi, jossa yhteiset hetket löytyvät seinäkalenterista ja kännykästä.

Kalevi Sorsa-päivillä puhunut professori Joakim Palme tosin puhui vielä perhepolitiikasta, mutta tarjosi sen radikaalia modernisoimista. Ruotsissa ymmärretään tässäkin asiassa nopeammin, mitä globaalikello on perheille lyönyt. Entinen perheenmääritys ja sille asetetut vaateet eivät enää kohtaa.

Suomessa jaksetaan vielä iloita, kun puhemies laittaa lapsilleen aamupuuroa tai kun isyysvapaiden rahoituksesta ja pituudesta puhutaan perhepolitiikan suurina voittoina. Ihan tärkeitä asioita, ja asenteita muuttavia, mutta aivan liian hitaita auttaakseen nykyperheitä tai niiksi aikovia.

Perhepolitiikan ongelmat ovat paljon kovempia kuin aamupuurokeittojärjestelyt. Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että nuoret perheet ovat aika yksin. Sekin Palmen kertoma tosiseikka pitäisi saada yleiseen tietoisuuteen, että modernissa yhteiskunnassa lapsen kasvatus vie enemmän varoja. Ja se ei tarkoita todellakaan lelujen määrää, vaan kasvatukseen liittyviä rakenteellisia kustannuksia: tietokoneita, kännyköitä, toiminta- ja puheterapioita maksullisia iltapäivähoitoja ja urheiluharrastuksia. Nämä kaikki alkavat olla välttämättömyyksiä, että lapsi sijoittuu perheen ajanhallintajärjestelmiin. Lapset ovat nyt ylellisyyttä joihin on varaa vain rikkailla tai köyhillä.
Väliinputoajat haikailevat lisää lapsia, jatkuvuutta elämälleen ja työlleen. Lapsia tästä haikailusta saattaa syntyäkin, mutta vähemmän perheitä tai edes tunneyksikköjä.

Modernissa yhteiskunnassa perhepolitiikkaan on suhtauduttava yhtä asiallisesti kuin teollisuuspolitiikkaan. Ja on ymmärrettävä, että onnistunut perhepolitiikka on edellytys hyvinvointivaltiolle.

Esimerkiksi lomalainsäädäntö olisi uudistettava radikaalisti.

Pienille nuoremmille ikäluokille olisi suunnattava erityinen jaksamisbonus; kerran viidessä vuodessa palkallinen 3- 4 kuukauden loma, jonka voi käyttää kuinka haluaa. Aletaan yhdessä etsiä tälle rahoitusta, sen sijaan että pidetään tuhat työn ja perheen yhteensovittamis-seminaaria.

Lisäksi moderni perhepolitiikka olisi yhdistettävä sukupolvien väliseen kanssakäymiseen. Ymmärrettävä, että perhepolitiikka on osa elinkaari- ja eläkepolitiikkaa. Ne ovat toisistaan riippuvaisia.

Sunnuntai. Rauhaisaa. Ei mitään muille jaettavia tapahtumia tai ajatuksia. -Perhejuttuja.

Viime viikko oli aika kiireinen. On pakko myöntää itselle, että viikko joka sisälsi kuusi puhetilaisuutta, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston kokoukset, sekä työt Filmiteollisuudessa, ei anna paljon tilaa millekään muulle.
Viikonloppu onkin mennyt pohtiessa, että mitä missäkin tuli sanottua, ja millainen vastaanotto oli, ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Enpä tiedä- sukupolvitematiikka, josta kierrän puhumassa, ainakin kiinnostaa. Se on selvä. Ja enää en ole yksin näiden asioiden kanssa.
Sain suuren kunnian olla Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n liittokokous-puheenpitäjä. Oli hienoa puhua. Vielä hienompaa oli lukea liittokokouskannanotto:

Kannanotto 18.11.2006 SYL

“Eduskunta unohtanut sukupolvien välisen tasa-arvon
Suomalaista politiikkaa leimaa käänteinen ikäsyrjintä. Nuoret ja opiskelijat ovat jääneet päätöksenteossa muiden ikäluokkien varjoon. Tämä on vaarantanut nuorten mahdollisuuden tasapainoiseen elämään ja opiskeluun.

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:n liittokokous on syvästi huolissaan ikärakenteen muutoksen yhteiskunnalle tuomista haasteista. Eläkkeiden rahastointiaste on ollut täysin riittämätön kattamaan niitä kuluja, joita yhä kasvava eläkeläisten määrä aiheuttaa. Myös erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat väestön ikääntymisen myötä. Samaan aikaan yhä pienempi osa kansalaisista on työtä tekeviä. Me nuoret emme yksin suostu maksamaan ikärakenteen vanhenemisesta koituvia kustannuksia. Me emme suostu kustantamaan suurten ikäluokkien elämistä yli varojen, jos saamme jaettavasta kakusta sen viimeisen viipaleen.

Suurille ikäluokille nyt ja tulevaisuudessa kohdistuvat tulonsiirrot ovat kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi opiskeluun liittyvät etuudet. Opintorahan nykytila on suomalaisen hyvinvointivaltion pohjanoteeraus: korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa on viimeksi nostettu 15 vuotta sitten. Samanaikaisesti keskustellaan siitä, onko Suomella varaa tarjota maksutonta tutkintokoulutusta myös tulevaisuudessa. Nämä päätökset tai päättämättä jättämiset vaikuttavat suoraan tämän päivän ja huomisen nuoriin.

Politiikka on valintojen tekemistä. Eduskunnan keski-ikä on tällä hetkellä 51 vuotta, kun miesten keski-ikä on Suomessa 39 vuotta ja naisten 42 vuotta. Päätöksentekijöiden ikärakenne vaikuttaa siihen, mitä kansanosaa poliittiset valinnat tukevat.

Maaliskuun eduskuntavaaleissa nuorilla on seuraava mahdollisuus vaikuttaa. SYL kehottaa opiskelijoita äänestämään vaaleissa niitä nuoria ehdokkaita, jotka ovat aidosti kiinnostuneita nuorten ja opiskelijoiden asioista sekä kannattavat tasapuolisuutta ikäryhmien kesken.”

HIENOA.

Sukupolviasiat nousevat ilman muuta vaaliteemaksi. Toivottavasti ei vain ole liian myöhäistä.

No joo. Viikonloppuna käynnistyi myös kauden 2006-2007 korismatsit. Tuntui aika rankalta ostaa koripalloliiton seniorilisenssi. Niin sanotussa ikämiessarjassa saavat nykyään pelata kaikki ennen vuotta 1972 syntyneet.
Voitimme perjantaina Pussihukkien seniorit niukasti ja otimme ihan järkyttävällä tavalla pataamme lauantaina Leppävaaran Pyrinnön “faijoilta”. Oma saldo 16+ 2 pistettä, ja venähtänyt keskisormi. Tässä 35+ sarjassa on se hieno puoli, että erilaisten pelaajaurien jälkeen näkee taas samoja kundeja, joita vastaan, tai joiden kanssa pelasi jo kahdeksanvuotiaana. Silloin Pakilan NMKY:ssa, ja nyt Sarvipöllöjen veljeskunnan kunniakkaassa joukkueessa.

Puhuin tänään iltapäivällä Koillis-Helsingin lukiossa niistä vaateista ja velvotteista, joita nuoremmille, hiljaisille ikäluokille on asetettu. Puhuin aika epäselvästi. Huomasin ajattelevani samalla kun puhuin, että osuvatko nämä sukupolviasiat lukioikäisiin. Esitykseni kun painottuu eläke- ja valtionvelka velvotteiden ja rikkonaisen työelämän epäsuhtaan. Ja näiden asioiden uskoisi avautuvan parhaiten, vasta kun on päässyt kunnolla työelämän suloisen karvaaseen makuun.

Pystyin oikeastaan vain seuraamaan katseita ja eleitä,ja miettimään sanojani sen mukaan. – kuten aina. Mutta uskaltaisin väittää, että ei puolitoistatuntinen ketään ihan kylmäksi jättänyt. Voi kun tuo jengi olisi alusta asti tarkempi ja poliittisempi kuin omat ikätoverini. Ainakin heillä on todella asialleen omistautuneet Historian ja yhteiskuntaopin opettajat, todelliset isänmaan toivot.

Minulle esitettiin hyvä kysymys. Miten ehkäistä, että omaa sukupolveani ei tultaisi syyttämään ahneudesta?

Sepä se.

Ahneus, jos mikä, on kyllä hyvin periytyvä taipumus- sitä tukevia ympäristötekijöitä kun on ihan riittämiin.

Jos yhden ison sukupolven mätämunat nyt todella antavat sukupolvien välisen ketjun katketa, olemalla välinpitämättömiä työelämän pirstoutumisen, eläkevastuiden, omaisuuden myynnin ja valtionvelan suhteen, käy helposti niin, että pullamössö-sukupolvi on lajinsa viimeinen.
Sitten ei enää tarvitse puhua sukupolvista, vaan aikakausista kuten Briteissä on kuulemani mukaan jo käynyt. Jokainen vain pitää huolen itsestään ja sillä siisti. Suurten ikäluokkien on vain hyvä muistaa, että silloin raukevat kaikki lupaukset- eläke sellaisetkin.

Kaupungissa viriää hiljalleen keskustelu Hanasaari A:n purkamisesta. Voi hyvinkin olla, että helmikuisessa päätöksessä purkaa voimalaitos uuden asuinalueen tieltä pysytään. On silti väärin ja ylimielistä yrittää estää keskustelu sillä verukkeella, että asiasta olisi pitänyt puhua ajoissa ja ennen päätöskokouksia.

Istun itse Helsingin Kaupunginhallituksessa, ja olen ollut kaupunginvaltuutettu kymmenen vuotta. Silti minutkin yllätettiin täysin pari viikkoa sitten tiedolla Tennispalatsin mahdollisesta myynnistä.
Kuinka siis normaalisti asioita median yms. kautta seuraavan kaupunkilaisen voi olettaa olevan tietoinen mitä asioita on valmistelussa, kun minäkään en ole.

On siis erittäin luontevaa, että varsinainen vääntö asioista, kuten Hanasaaresta, käydään vasta kun tieto leviää.

Eli antaa palaa vain. Ja mitä valmisteltuun Tennispalatsin myyntiin tulee, en aio hyväksyä sitä mistään hinnasta. Kamppi on jo nyt niin täyteen ahdettu, että Tennispalatsin täytyy voida olla avointa tilaa, ja mielellään nykyisenkaltaisessa kulttuurikäytössä.

Helsinkiin on muuten rakentumassa seuraavan kymmenen vuoden aikana neljä uutta osayleiskaavaa, asuinaluetta, joihin tulee yhtensä noin 60 000 uutta asukasta plus työpaikat. Rakentuvat alueet ovat Keski-Pasila, Kruununvuorenranta Laajasalossa, Jätkäsaari sekä Hermanni-Sompasaaren alue eli Kalasatama. Kannattaa siis jo ajoissa käydä katsomassa mitä hienoa tai arvokasta, on näiden alle jäämässä. Tosin, jos orjallisesti kunnioittaa kaupunkibyrokratiaa, olette jo myöhässä.

Menkää silti.