Monthly Archive for January, 2007

MTV3 ja Helsingin Uutiset olivat teettäneet taloustutkimuksella kyselyn eduskuntavaalien tuloksesta Helsingissä. Ensin oli kysytty, mitä puoluetta on ajatellut äänestää, ja sitten ketä sen puolueen listalta. Kyselyn perusteella voi vetää johtopäätöksiä puolueiden suhteista, ja sen ehdokaskohtaiset tiedot voi kuitata termillä “suuntaa antava”.

Puolueeni SDP olisi pitämässä kuusi eduskuntapaikkaa, ja Kokoomus ja Vihreät olisivat saamassa molemmat yhden lisää. Voi olla näinkin. Vaalityö on kuitenkin vasta alussa.

Tähän loppuikin sitten tämä viileä, tarkkaileva ote ainakin minun kohdaltani. Yhdenkään ehdokkaan on ihan turha väittää, etteikö vaaleja tarkkailisi juuri omasta näkökulmasta.

Kun seitsemän uutiset perjantaina läväytti ruutuun kuusi valokuvaa, jossa ei omaa naamaa näkynyt, hävisi samantein ruokahalu, ja kaikki muukin rationaalinen ajattelu. Oli taas aika toivottaaa tervetulleiksi kaikki tutut vaaleihin liittyvät tunteet: raivo, kateus, ja itsesääli.

Soitto puolueen vaalipäällikölle Vesa Maurialle (kylmiltä saunan lauteilta) mahdollisti taas hengittämisen. Tuomiojan, Haataisen ja Hiltusen jälkeen tulevat tiukassa klimpissä Eero Heinäluoma, Arto Bryggare, Jacob Söderman, Päivi Lipponen, minä, ja Ilkka Taipale. Tätä ei vain sanottu tv-uutisissa.

Levoton lauantain vastainen yö, epäkohteliaat aamuiset paniikkipuhelut vaalityöstä vastaaville, pari erää camecubea Totin kanssa, sekä kolme ykkös-olutta. Sen verran se otti; Ensimmäinen isku vasten kasvoja vaalikehässä. Unohdin heti valmentajan neuvot. Annoin suojauksen pudota, ja sitten haroinkin jo polvillani hammassuojia.

Nyt on sunnuntai ja omille tunteille osaa jo vaimeasti hymyillä, tai ainakin suupielet tietävät suurinpiirtein kuinka kääntyä. Kuviin en nyt menisi.

No, asetelma on ainakin selvä. Kolmesta eduskuntapaikasta käydään raju kamppailu. Rahassa, ja tunnettavuudessa taidan vähän hävitä, mutta uskoisin minulla olevan eniten kannatusta niin sanotuissa liikkuvissa äänestäjissä, ja kotikenttäedustakin aion pitää kiinni. Taidan olla ainoa joukosta, joka on Helsingistä kotoisin.

Eläkeläisehdokas Jakob Söderman mainostaa lehdissä, että eläkeläisetkin tarvitsevat pätevän edustajan. Käykö Jakke, että varastan palan sloganistasi:

Maksaja-sukupolvikin tarvitsee pätevän edustajan!

Nyt lähden koristreeneihin ja sieltä vaalitapaamiseen, joka alkaa klo 18.00. Silloin on taas pää pystyssä, suojaus ylhäällä- ja aika kokeilla omaa iskusarjaa.

Osku Pajamäki

Kirjastani on nyt julkaistu kolmas painos. Kyseessä on sama kirja, siihen on vain lisätty kokoamani kooste saamastani kansalais- ja mediapalutteesta. Palautteesta saanee aika hyvän kuvan vastaanotosta, jonka saa kun puhuu sukupolvein välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Myyn kirjaa nyt poikkeuksellisesti myös itse. Kirjan myynnistä saatavat rahat käytän sitten vaalityöhön.

Kirjan (tai järjettömän kasan kirjoja…) voi tilata laittamalla sähköpostin minulle (osku@osku.net) tai osoitteeseen riikka.keskitalo@helsinki.fi

Tänään oli Kaupunginvaltuuston kokous. Se siitä.

Tärkeämpää on se, että ajoin kokoukseen Aleksis Kiven kadun kautta. Ja hitto vie, joku idiootti oli mennyt kaatamaan kaikki puut Sturenkadun ja Flemarin väliltä.

Odotan parhaillaan selvitystä jonka apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri lupasi pian antaa. Selitys nimittäin ei voi olla raitiolinja ysin rakennustyöt, sillä uuden spåra-linjapäätöksen yhteydessä sovittiin nimen omaa, että puut ja katujen välissä oleva puistomainen kuja säilytetään. Linja oli tarkoitus rakentaa ajokaistoja kaventamalla. En siis kertakaikkiaan voi ymmärtää kenen valopään idea oli silpoa nuo vanhat puut.

Voi kuulostaa pateettiselta, mutta mun mummoni asui samaisen kadun varrella, ja nuo puut taisivat olla häntäkin vanhempia. Ainakaan minulle tuo katu ei enää ole entisensä. Menee kymmeniä vuosia ennen kuin uusista istutetuista puista on mitään iloa. Toivon todella rakennusviraston viherosaston puolesta, että asialle löytyy hyvä selitys.

Kaarina Tonteri Savonlinnasta kirjoittaa jatkaa keskustelua debattikirjoituksestani Pätkätyöllä ei eläkkeitä makseta.

Tonterin teksti tuntuu reilulta. Siitä näkee heti, että kirjoittaja on tosissaan, eikä vain leiki närkästynyttä muodon vuoksi, kuten Kanniainen ja Raivio.

Tonteri ei sinänsä kiellä ongelmia, vaan uskoo, että syytettyjen penkillä on väärää porukkaa: “Vaikka jotain koiruutta olisi- tapahtunut- mitä ei ole pysyvästi voitu osoittaa- miten siitä voisi syyttää juuri suuria ikäluokkia”

Varmasti on niin, että on väärin syyttää kaikkia. Tässä mielessä ahne sukupolvi- termi on tietysti liioittelua. Yhtä liioiteltua kuin pullamössö-sukupolvikin.

Toivoisin, että Tonteri lukisi kirjani tai ainakin sen ensimmäiset sivut. Kirjahan on omistettu ahneen sukupolven vähemmän ahneille. Ilman heitä kirjan olisi voinut jättää kirjoittamatta. Kukaan ei olisi ollut vastaamassa huutoon.

Nyt Tonterikin vastasi, ja uskallan häntä tuntematta väitää, että ajatuksemme eivät varmasti ole kovin kaukana toisistaan.

Sukupolvikäsitteen käyttö vain tuntuu ainoalta tavalta herättää vielä herätettävissä olevat, ettei aina syytettäisi jotain abstraktia väärintekijää, ja samalla pestäisi omia käsiä.

Tässä maassa on nimittäin tehty aivan omin kotimaisin käsin ilmiselviä sukupolvivääryyksiä. Ja niistä ovat hyötyneet nimenomaa suuriin ikäluokkiin kuuluvat henkilöt.

Aloitetaan vääryyksien korjaaminen, niin minäkin aloitan oman syytökseni oikeutuksen pohtimisen. Lupaan pyytää anteeksi, kun minulle osoitetaan, että olen väärässä.

Kysytään nyt alkuun vaikka näin: Millä oikeudella sadan vuoden aikana kerättyä hyvin tuottavaa valtionomaisuutta myytiin 15 miljardilla eläkerahastojen, yleiskulujen, ja veronalennusten katteeksi?

Nelosen uutiset kertoi viikonloppuna Anneli Jäätteenmäen harkitsevan kansanedustajaehdokkuutta Helsingissä. Pesunkestävän pohjalaisen Jäättenmäen ehdokkuudesta oli jo liki varma toinen perus-pohjalainen puoluesihteeri Jarmo Korhonen.

En tiedä mitä tähän enää voisi sanoa.

Helsingistä on tehty kierrätyskeskus, johon roudataan kuka milloinkin hakemaan liikkuvia ääniä: Jäätteenmäki, Esko Aho, Olli Rehn, Pertti Salovaara ja niin edelleen.

Tähän on hirveän vaikea puuttua, koska kaikilla on oikeus Suomessa liikkua vapaasti, poliitikoillakin. Silti jokin mättää.

On aivan selvä, etteivät nämä kiertotähdet pysty perehtymään Helsinki-metropolin suuriin kysymyksiin.

Politiikan kiertolaisilla ei voine olla mitään käsitystä keskustatunneleista, Sataman siirrosta, uusista osayleiskaavoista, saati perhepolitiikasta kaupungissa, jossa ei ole järkihintaisia perheasuntoja. Ja nämä kaikki ovat kysymyksiä, joita Helsinki ei voi ratkaista yksin. Myös kansanedustajien panosta tarvitaan. Valtion ja metropolin kansanedustajien välinen vuoropuhelu olisi oltava jatkuvaa ja jokapäiväistä, ja sen tulisi kestää koko vaalikauden.

Enkä tarkoita, että täältä olisi oltava syntyisin, vaikkei se kyllä haittakaan. Olisi kuitenkin oltava tosissaan ja sitoutunut Helsinkiin, ja sen arvoihin. Niitä nimittäin on.

Täältä ei pidä lähteä pyrkimään eduskuntaan, jos on koko ajan toinen jalka jossain aivan muissa maisemissa.

Osasyy tähän Helsingin murheeseen on europarlamenttivaalit.

Nykyinen Europarlamentin vaalitapa on syvältä. Eduskunnan ja Europarlamentin suhde ei kerta kaikkiaan ole nyt toimiva. Äänestysprosenttien huonous tarttuu, ja se vahingoittaa koko Suomen poliittista järjestelmää. Koko maa vaalipiirinä tekee periaatteessa kunnon politiikoista väkisinkin ostoskeskus-ilmapallopellejä, jotka kutittelevat lapsia leuan alta. Jotta päästäisiin tällaisesta Bryssel-Helsinki trampoliinista olisi muutettava eurovaalijärjestelmä kokonaan.

Anneli Jäätteenmäkihän valittiin Helsingin vaalipiiristä eduskuntaan 2003, ja hänen vanavedessään sisään pääsi Pertti Salovaara, joka nyt yrittää Pirkanmaalta. Jäätteenmäki itse valittiin vähän yli vuoden kuluttua Europarlamenttiin. Onnea vain Keskusta-puolue ja Helsinki. Ja taas sieltä ollaan tulossa. Monia kokemuksia rikkaampana…

P.S.

Ei tämä toki koske vain Keskustaa. Kyllä tämän kiertolaispelleilyn osaavat muutkin puolueet. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että Keskustalla on Helsingissä kaupungin asioihin perehtyneitä ehdokkaita, muttei ehkei niin valovoimaisia…