Monthly Archive for March, 2007

Tähän blogiin ja minulle suoraan on nyt tullut sen verran paljon pohdittua palautetta siitä mitä SDP:n tulisi puolueena tehdä, että olen ajatellut lajitella palautteen, ja esittää sen sitten puolueelleni. Sillä oletuksella, että joku todella vaivautuu kuuntelemaan. Näin kuitenkin uskon.

En kuitenkaan aio tehdä tätä työtä yksin, sillä omat silmäni ovat menettäneet neitsyytensä puolueni suhteen jo ajat sitten. Näin sen kyllä ihan tarpeeksi kouriintuntuvasti vaaleissa.

 Joten, joten.

Kirjoittakaa minulle lisää näkemyksiänne ja/tai ilmoittautukaa mukaan porukkaan.  Jos kiinnostusta löytyy, järjestän paikan ja jotain syötävää ja juotavaa. Ehkä tapaamisen voisi sitten taltioidakin…

Operaatio Lunta tupaan, voi ilmoittautua työsähköpostiini osku.pajamaki@filmiteollisuus.fi

Helsingin Sanomien Kaius Niemi kirjoittaa tänään, että kirjani Ahne Sukupolvi teki karhunpalveluksen koko sukupolvikeskustelulle. Nyt kuulemma tärkeistä asioista ei voi puhua, ettei syytetä pajamäkeläisyydestä.

En aivan ymmärrä. Minä kirjoitin kirjan. En perustanut mitään pajamäkeläisyyttä. Sen on tehnyt ihan joku muu.

Uskaltaisin jopa katsella ihan sinne median suuntaan, kun mietitään kuka jätti katsomatta mihin syyttävä sormeni osoitti, ja päätti sen sijaan tutkia kenen se syyttävä sormi oikein on. – ja mitkä ovat sormen omistajan motiivit.

Hesaria kiitän kuitenkin siitä, että se antoi minulle tilaa  nostaa esiin kirjan keskeiset poliittiset teemat sekä sunnuntaidebatissa, että vaalimarkkinoillaan.

Ja paljolti onkin juuri kyse siitä, että on sotkettu päivän politiikka ja kirja. Kirjalla nimittäin on aina kirjan logiikka. Se elää omaa elämäänsä, ja myös tunteet näkyvät siinä.  Muussa tapauksessa kyseessä olisi ollut yhden miehen komiteamietintö, ei kirja.

Kaius Niemeltä on pakko kysyä, että uskooko hän tosiaan, että ilman kirjaani asia olisi noussut esiin.

Ettäkö Katainen, Heinäluoma, Vanhanen, ja muut politiikot olisivat todella halunneet puhua sukupolvitematiikasta, mutta pelko pajamäkeläisyydestä esti heitä.

He olisivat siis todella halunneet tarttua pätkätyöt synnyttäneisiin lakeihin, valtion omaisuuden myyntiin , sekä epäoikeudenmukaisiin työeläkepäätöksiin, kuten elinaikakertoimeen?

Tuskin.

 Jos Kaius Niemi on asiassa tosissaan, niin tulen mielelläni keskustelemaan asiasta- ihan rakentavasti.

Äänestäminen on aina vaikuttamista.

Se on myös omakohtainen mielenilmaus, yhteiskuntaan kohdistuva, äänestyskopissa toteutettu, mielenosoitus.

Äänestysvaihtoehdotkin ovat selvät. Joudut tekemään valinnan kahden vaihtoehdon välillä.

Näin ei voi jatkua, tai saa jatkua.

Itse vetoan niihin optimistisiin, myötäeläviin ihmisiin, jotka näkevät vielä Suomessa olevan vaikutusmahdollisuuksia myös politiikan kautta toteutettuna.

Myönnän että globaalimaailmassa vaihtoehtoja on turhan vähän, mutta niitä on.
Toivon, että käytät omaasi.

Oli pakko vaihtaa kanavaa. Joonas Hytönen ja Matti Kyllönen ottivat nyt voiton Ylen vaalitentistä, siksi luokaton keskustelu eläketurvasta oli. 

Onko tosiaan niin, että yhteiskuntamme suurin ongelma on eläkeläisten verotus? Ei siis nuorten jaksaminen työssään, ei työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet, ei pätkätyöt? Jo toistamiseen vaaleissa puhutaan vain sairaanhoitajien työmarkkinatilanteesta ja eläkeläisten tuloista. 

Eikö kukaan rohkene sanoa, että työtä on verotettava kevyemmin kuin korkeita eläkkeitä, sillä sen vastaanottamisesta on selkeitä kuluja. Työmatkat, jatkuva kouluttautuminen, ja lukuisat muut asiat. Myös työpaikan jatkuva vaihtaminen ja etsiminen on kulu.

Ymmärtäkää nyt, että eläkeläisten verotus on aavistuksen korkeampi, koska he eivät saa ansiotulovähennystä verotuksessa. Ja miksi heidän se pitäisi saada?

Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että Ylen tentissä paikalla olevat nuoret ensin epäilevät, että saavatko he itse lainkaan eläkettä, ja heti perään hokevat että vastakkainasetteluja ei ole, ja että kyllä suuret ikäluokat ansaitsevat kaiken mitä on luvattu. En ymmärrä. Pelkäävätkö he sanoa, mitä ajattelevat vai eivätkö he tunne järjestelmäämme.

No joo. Vaihdoin takaisin ykköselle. Pakko tämä tentti on kuitenkin katsoa loppuun saakka.

Sanottakoon nyt kuitenkin vielä kerran; pätkätyöllä ei eläkkeitä makseta, ei omia eikä toisten.

Päivän vaalityöni päättyi vaalipaneeliin Lauttasaaren kirjastossa. Paneelin isännän alkuperäinen idea oli asettaa kaksi erilaista sukupolvinäkemystä vastakkain, eli kommadori Seppo Kanervan ja minun.

Tästä alkuperäisideasta oltiin kuitenkin aika kaukana- onneksi- kun paneeliin oli pyydetty mukaan useita muita ehdokkaita. Paikalla olivat muun muassa Frank Moberg, Jukka Relander ja Zahra Abdullah.

Keskustelu aaltoili kuitenkin pääosin eri ikäluokkien velvoitteiden ja vaateiden parissa, ja aika ajoin tuntui, että emme edes puhuneet toistemme ohi. Ainakin paneeli yleisö kertoi kuunnelleensa hyvätasoista keskustelua.

Itse jään vain aina pohtimaan, kuinka paljon helpompaa asioista olisi puhua, jos edes sosiaaliturvajärjestelmämme perusteet tunnettaisiin. Pääosin taitaa kyllä olla niin, että suuret ikäluokat todella uskovat maksaneensa eläkkeensä aivan euromääräisesti heiltä kerätyillä maksuilla.

Ja kun näin on, on aika vaikea osoittaa, että heidän eläketurvansa on riippuvainen nuorempien ikäluokkien työstä- ja työssäjaksamisesta. Suomen järjestelmä kun on vain osittain rahastoiva.

Korvat menevät lukkoon, ja alkaa muistelo nuoruuden vaikeuksista Suomea jäälleenrakennettaessa. Poikkeuksiakin toki on, kuten Lauttasaarenkin paneelin kuulijakunnassa.

Ikävä kyllä, suurten ikäluokkien nyt jäädessä eläkkeelle, poikkeustapaukset eivät riitä. Valtaenemmistön tulisi tuntea nämä perusasiat, muutoin välttämätön keskustelu muuttuu pojitteluksi tai milloin miksikin.

Suurten ikäluokkien politiikoilta onkin pakko kysyä; miksi valehtelitte ikätovereillenne? Miksi olette antaneet heidän uskoa, että kaikki on kunnossa?

Ja kuinka uskotte, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen voidaan tarttua, kun koko talouden pelivara on kiinni lupauksissa, jotka kansalaiset uskovat etukäteisrahoittaneensa?