Viime eduskuntavaaleista on tärkeä puhua, vaikka alkaisi mennä vähän vatvomiseksi. On myös hyvä surra kunnolla, mutta rohkeasti, puolueen epäonnistumista ihmisten asioiden hoidossa.
Tämä surutyö on merkittävää siksi, että juuri oikeistolle sopii hyvin, että vaalit nähdään jonain episodina, irrallisena tapahtumana joka järjestetään joka neljäs vuosi äänestäjän iloksi ja demokratian kulissiksi. Tähän suuntaan vaalit ovat menneet, eniten ja parhaiten mainostaneet voittavat aina mielikuvaperusteiset vaalit.
Vaalien pitäisi ainakin vasemmistolle olla aina mielenosoitus parempien olojen puolesta; ei nykyisen tyylinen myötäilynosoitus, ja kallis pakkopulla neljän vuoden välein, vallitsevien olosuhteiden puolesta.
Kvartaalitalouden ilmaisen onnen lupauksissa sosialidemokratia häviää aina oikeistolle. Kokoomuksen perusmainos lupasi juuri tätä ilmaista onnea ja toivoa. Siinä oli kaikki onnen kliseet. perhosia, kukkia, suklaata, joutsenia… ja sitten kuvassa oli mukana kaksi infantiilin näköistä kaveria jotka näyttivät siltä että ovat tilaisuuden tullen valmiit repimään perhosilta siivet.
Tämä infantiilisuus, lapsenomainen kehittymättömyys kuitenkin vetosi ja tehosi äänestäjiin¬- tällä kertaa kun mitään muuta ei oikein ollut tarjolla.
SAK:n ja demareiden mainoskampanja oli oikeansuuntainen ja aiheeltaan tosi. SAK:n mainoksen ”lohtander” oli siinä oikeassa, että kansa on saatu niin manipuloiduksi, ettei se näe syytä äänestää, ja eriarvoisuus lisääntyy vielä paljon karmeammin kuin Sdp:n mainos viestitti.
Vika oli siinä, etteivät demarit olleet itse mainosteemansa takana sydämestään. Mentiin turhan paljon pelkkien lupausten puolelle.
Sosialidemokraatit eivät voi luvata mitään kenellekään ilman ihmisten päivittäistä, omakohtaista taistelua asioittensa puolesta. Vaalikentillä jäi kertomatta, että nykyinen markkinatalous ei anna mitään ilmaiseksi, ei sairaanhoitajille, ei eläkeläisille, eikä varsinkaan nuorille.
Osin tästä johtui, että nuorten ja nuorten perheiden äänet menivät, ainakin pääkaupunkiseudulla, vihreille, jotka ovat saaneet nuoret uskomaan, että heidän arvopohjassaan on jotain sellaista jolla globaaliongelmia voidaan käsitellä epäitsekkäästi.
Nuoremmat äänestäjät tosiaan kunnioittavat arvoja. Siksi aiemmin nuoret äänestivät juuri nuorina vasemmistopuolueita. Nyt taas, miten sen sanoisi kauniisti… Vasemmiston arvot ovat hieman kuormittuneet.
Ei niin hullua verovähennystä olekaan, ettei osa demareistakin sitä riemumielin kannattaisi. Demarit ylpeilevät jopa kotitalousvähennyksellä. Vähennyksellä joka voi tuottaa pariskunnalle maksimissaan 44 000 euroa kymmenessä vuodessa käteen, kun vähän antaa korjailla tai siivota omia kiinteistöjään.
(Tätä vähennystä joskus perusteltiin työllisyyssyillä, mutta nykyisen ”työvoimapulan” aikana sekin peruste ontuu.)
Tämä hyväksytään demareissa kun siitä itsekin hyödytään muutama sata euroa vuodessa. Ruotsin demarit eivät periaatesyistä tätä hyväksy, mutta meillä Suomen demareissa ollaan niin moderneja ja joustavia- näissä asioissa. Luullaan, että globaalitaloudessa tosiaan olisi jokin win win- efekti.
Näyttäkää minulle yksi aito win-win, kaikki voittaa- verovähennys, niin minä näytän teille huijarin.