Elokuun alku on hyvä aika julkaista valtion budjetti. Palkansaajat palailevat lomiltaan takaisin työelämään, ja ainakin perheellisille on silloin paljon perustehtävää. Lapset pitää varustaa koulua ja päiväkotia varten. Omat työvalmiudet pitää päivittää ajan tasalle. Silloin valtion budjettiin ei asianharrastajakaan jaksa paneutua.
Ainoastaan ammattilaiset, lobbarit, näyttävät olevan kiinnostuneita budjetin rahajaon yksityiskohdista, muu poliittinen kenttä on yllättävän hiljainen, ja jopa passiivinen. Toimittajat saavat ruinata lausuntoja oppositiokansanedustajilta. Eivätkä edes lobbarit näytä kovin kiinnostuneilta, sillä tärkeimmät budjettilobbaukset tehtiin jo kevään hallitusneuvotteluissa.
Oikeistohallituksella oikein spekuloineet ottavat nyt voitot kotiin vaalituestaan. Oikeistohallitus maksoi nyt 2008 budjetissa ensimmäisen erän vaalivoitostaan lobbareille. Tämä ensimmäinen erä muodostui perintöveron kohtuullistamisesta ja yritysvarallisuuden verovapaudesta sukupolvenvaihdoksissa.
Ei tällainen vaalituloksen diskonttaus kovin kaunista ole, ja poliittisen demokratiankin kannalta se on arveluttavaa. Mutta kuten nykyään aina jauhetaan- lobbaus on nykypäivää. Ja onhan näitä lobbareita ollut iät ajat, mutta vaalirahoituksen hinta korreloi suoraan lobbareiden vaikutusvaltaan.
On helppo kuvitella suomalaisten lobbareiden kehuvan omassa maailmankongressissaan saavutuksiaan Suomessa. He onnistuivat muutamassa vuodessa poistamaan varallisuusveron ja miltei perintöveronkin ja kansa vain taputti.
Ihailtavaa toimintaa, mutta totuuden nimissä maaperäkin oli tälle lobbaukselle aika suotuisaa Suomessa.
Itse en kyllä käsitä, mikä järki tässä on.
Perintöveron kevennys maksaa arviolta 160 miljoonaa euroa vuodessa. Siis 1,6 miljardin vaje valtionbudjettiin kymmenessä vuodessa, ja kansa sen kun taputtaa. Ja jos nyt joku puhuu tässä yhteydessä, että perintöveron pudotus kohdistuisi erityisesti pieniin perintöihin, niin se ei pidä paikkaansa. Kaikkihan perinnönsaajat hyötyvät alarajan nostosta 20 000 euroon.
Kannattaisi huomioida tässä yhteydessä valtion roolin muutos. Valtiota ei näemmä enää saa kiinnostaa kuka täällä Suomessa omistaa ja perii. Valtion rooli tätä myötä kaventuu, mitätöityy ja muuttuu lähinnä vain markkinakoneistoa ylläpitäväksi instanssiksi, joka reagoi vain mahdollisuuksiensa mukaan markkinamuutoksiin.
Miten tässä näin kävi, ja vielä aika lyhyessä ajassa. Syyllisiä pitäisi etsiä, sillä itsehän me valtion roolia kavennamme. Tätä miettiessä, osui silmä otsikkoon ”Suuret ikäluokat perivät eniten”.
Kyllä tämä perintöveron poisto, kuten muutkin vitsaukset taitavat olla suurten ikäluokkien syytä, mutta eihän heitä voi syyttää, sillä he ovat meidän nuorempien isiä ja äitejä. Ja heitä pitää perinteisten käskyjenkin mukaan kunnioittaa.
Vai voisikohan näiden käskyjenkin alarajaa vähän nostaa…