TYÖVOIMAPULA ON BLUFFIA
Kohta kymmenen vuotta on Suomessa hoettu meitä uhkaavan työvoimapula, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Näin on ajateltu automaattisesti tapahtuvan, kun sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta poistuu väkeä eläkkeelle.
Suomea on viime vuodet vaivannut vaikea työttömyys. Varsinkin nuorilla on ollut vaikeaa löytää toimeentulon takaavaa vakituista työpaikkaa. Helsingissä metrokuljettajan vakituista työtä haki 300 nuorta (kyseisen ammatin lakkauttamista suunnitellaan metrojen automatisoinnin myötä). Vastaavia hakuprosesseja, joissa hädin tuskin toimeentulon takaavaa työtä hakee satoja nuoria, on pilvin pimein.
Minä haluaisin kuulla, minkä työn tuleva työvoimapula osittaa näille nuorille, jotka eivät metronkuljettajan työtä saaneet.
Ja missä on se hiton työvoimapula? Se työvoimapula, joka on minun sukupolvelleni, laman aikana ja sen jälkeen työmarkkinoille tulleille merkinnyt vain toivetta paremmasta. Toivetta siitä, että työttömyyden, toistuvien harjoittelu- ja lisäopiskelujaksojen sekä pätkätöiden sijaan meille vihdoin tarjottaisiin vakituista työtä. Toivetta siitä, että vihdoin tuntisi, että joku arvostaa ja haluaa pitää kiinni nuoren työpanoksesta.
Minä vastaan: Ei ole mitään työvoimapulaa, eikä tuossa propagandamerkityksessään koskaan tulekaan olemaan. Viileän ekonomisesti ajateltuna työvoimapulan (työn kysyntä ylittää tarjonnan) pitäisi tarkoittaa sitä, että yritykset ja julkinen sektori kilpailisivat työvoimasta paremmin palkoin ja eduin ja ennen kaikkea vakinaistamalla pätkittäiset työsuhteet. Tämän kaiken pitäisi oikeastaan olla jo tapahtunut.
Näin ei kuitenkaan käy, sillä työtahti on muuttunut niin rajuksi, että kolmen ihmisen jäädessä eläkkeelle yksi nuori riittää täyttämään vajeen. Vai uskooko joku tosiaan, että esimerkiksi Yleisradio palkkaa 3700 ihmisen tilalle 3700 uutta? Valtion uusi tuottavuusohjelma tarkoittaa, että toistakymmentä tuhatta virkaa jätetään täyttämättä.
Jyväskylän kaupungilla on 5000 työntekijää, joista kaupunki vähentää 500 kolmessa vuodessa ja näiden vähennystavoitteiden päälle tulevat ulkoistamiset. Näin siis työvoimapulan riivaamassa Suomessa. Ja Helsinki, jonka valtuustossa itsekin istun, pyrkii aivan samaan. Helsingissä leikkaukset toteutetaan kilpailuttamalla työvoimavaltaisia aloja, joille tällä hetkellä itketään tarvittavan tulevaisuudessa lisää työvoimaa, maahanmuuttajia ja mitä milloinkin. Kun kymmenen vuotta sitten kirjoitin leikilläni, että pian ruvetaan mittaamaan keittäjän nopeus annostella ruoat lasten lautasille, en uskonut että se jo nyt on ihan arkipäivää. Sitä kutsutaan työmitoitukseksi.
Ja koska koulunkeittäjä-bisneksessä ei voittoja ulosmitata listautumisen kautta, on ainoa keino vähentää henkilökuntaa. Ei siis ottaa lisää, kuten kunta-alan työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat laskeneet.
Suomessa ei siis kilpailla nuorempien työpanoksesta vaan sitä kilpailutetaan. Ja siinä on iso ero.
Minun on tosiaan aika vaikea ymmärtää, kuinka meitä voi uhata huutava työvoimapula, kun samaan aikaan Suomen suurin työnantaja Helsingin kaupunki laittaa koulujen ja päiväkotien keittäjät kilpailemaan siitä, kuka suostuu huonoimpiin työehtoihin, pienimpään palkkaan ja kiihkeimpään työtahtiin.
Miksi siis puhutaan työvoimapulasta, vaikka sitä ei näy kuin tietyissä marginaaleissa, tietyissä sairaaloissa, tietyillä spesifeillä aloilla aivan kuten ennenkin.
Miksei sen sijaan kerrota, että aika usein eläkkeelle siirtyvä vie työpaikkansa mukanaan. Tai sanota ihan suoraan, että pulaa on vain hyvin halvasta työstä.
Osku Pajamäki
Helsingin Kaupunginhallituksen jäsen
Lainaus:
“Minä vastaan: Ei ole mitään työvoimapulaa, eikä tuossa propagandamerkityksessään koskaan tulekaan olemaan. Viileän ekonomisesti ajateltuna työvoimapulan (työn kysyntä ylittää tarjonnan) pitäisi tarkoittaa sitä, että yritykset ja julkinen sektori kilpailisivat työvoimasta paremmin palkoin ja eduin ja ennen kaikkea vakinaistamalla pätkittäiset työsuhteet. Tämän kaiken pitäisi oikeastaan olla jo tapahtunut.”
Luin jostakin että olet taustaltasi kansantaloustieteilijä..
Sanopas nyt mikä on se rakenteellinen vika tai voima joka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen estää työmarkkinoitamme sopeutumasta ja yksittäistä työntekijää saavuttamasta minkäänlaista neuvotteluvoimaa työnantajaansa nähden..?
Syyttävä sormi osoittanee taas ahneen sukupolven suuntaan, mutta oikeastaan se minua ihmetyttää kuinka pystyt toimimaan tai ylipäätään olemaan puolueessa jonka rahoitustausta on mikä on..
Hienoa.
Kiitos Osku Pajamäki.
Useimmilla aloilla ei ole eikä koskaan tulekaan mitään työvoimapulaa, vaan on työvoiman liikatarjontaa, ja huutava pula avoimista työpaikoista niitä tarvitseville. Tietyt tahot (työnantajapuolella) kuitenkin haluavat pitää tätä tilannetta jatkossakin yllä, ja jopa pahentaa sitä entisestään, saadakseen heikennettyä työntekijöiden asemaa ja palkkaa, voidakseen teettää heillä työt entistäkin halvemmalla.
Matalapalkka-alojen halpatyövoimasta kyllä varmasti on pulaa, mutta siihen ei löydy toimivaa, ellei näiden töiden tekemistä saada muutettua nyky-Suomessa kannattavammaksi, mitä ne eivät nykyään ole. Toki tässä matalapalkka asiassa on muitakin ratkaisuja jotka saattavat auttaa hetkellisesti, mutta luovat pitkällä aikavälillä uusia ongelmia. Matalapalkkatyön tekeminen taloudellisesti kannattavaksi (esim. palkkojen nostaminen) on ainoa pitkällä tähtäimellä toimiva ratkaisu. Tätä ei kuitenkaan haluta tehdä, ja sen peittelemiseksi meille uskotellaan Suomea uhkaavan joku hemmetin HUUTAVA TYÖVOIMAPULA.
Olen todella kauan ihmetellyt miksi lähes kaikki poliitikot vain jauhavat vain tuosta meitä muka uhkaavasta työvoimapulasta. Erityisesti olen ihmetellyt sitä, miksi edes vasemmistopuolueiden ehdokkaat eivät tähän puutu, vaikka vasemmistoa on perinteisesti pidetty nimenomaan työväestön etujen puolustajana.
On todella hienoa huomata, että vihdoinkin joku poliitikko vihdoinkin uskaltaa puhua tästä asiasta myös tuollaisia kannanottoja, jossa kritisoidaan tätä meille uskoteltua huutavaa työvoimapulaa.
Toivottavasti sinä ja muut samalla tavalla työvoimapulasta ajattelevat saatte myös äänenne kuuluviin laajemminkin tässä maassa, ja mielellään myös tiedotusvälineiden kautta.
Eläkepommi, Suomen suurin uhka?
Hienoa lukea tälläinen Oskun kirjoitus. Pahimmillaankin, jos työvoimapula olisikin totta, tilanne muuttuu 20 vuoden sisällä merkittävästi taas toiseen suuntaan.
Loistava kirjoitus! Soisin mielelläni että kaltaisiasi ITSE ajattelevia lahjakkaita ja nuoria poliitikkoja astuisi esiin kaikissa puolueissa. Kaikenlaisten ‘Tavjaevkkien’, muiden moskovan tramppaajien ja muissa – 60 – 70 lukujen houreissa, siis täysin nykytodellisuudesta ulkona elävien mummelien ja papparoiden olisi jo aika väistyä lepoon haaveilemaan suuresta unelmastaan.
Kysymys siitä syntyykö uusia työpaikkoja on mielenkiintoinen, muttei välttämättä aivan esittelemäsi yksioikoinen. Kommentoit, että julkisen sektorin virkoja tullaan vähentämään mm. valtion tuottavuusohjelman takia ja samankaltaisilla menetelmillä kuntatasolla.
Kirjoituksestasi ei kuitenkaan käy ilmi, miten yksityisellä sektorilla vallitsisi samankaltainen dynamiikka. Siitä ei myöskään käy ilmi mitään lähdettä josta asia kävisi ilmi. Kysymys kuuluukin, että poistuuko yksityiseltä sektorilta myös enemmän työpaikkoja kuin sinne syntyy uusia? Ja mielellään kiitos jotain perustelua mielipiteellesi.
Olet oikeassa. asia ei toki ole yksioikoinen. Työpaikkojen vähentäminen julkisella sektorilla on kuitenkin selkeää, vaalipuheista huolimatta. Vähennysohjelmia on valtiolla, kunnilla, Yle:llä, Yliopistolaitoksella jne. Selkeiden vähennysohjelmien lisäksi henkilöstöä karsii vähän pidemmällä aikavälillä ulkoistamis- ja yksityistämisohjelmat
Yksityisellä on puolella taas perusteollisuus, ja sen alihankintafirmat yskivät, ja nyt ennustetaan osan palvelualojen työpaikoista, kuten logistiikkapalveluiden jne, siirtyvän myös ulkomaille. Nyt kielialue on suojannut näitä aloja.
Pessimismiin sinänsä ei kuitenkaan ole syytä, sillä palvelu- ja asiantuntijatyöpaikat lisääntyvät kyllä. Pointtini vain on, että työvoimapulasta puhuminen vain on aika raakaa, kun katsoo kokonaiskuvaa.
Palvelualojen työpaikkojen (joidenkin) ongelmana ovat myös pienehköt palkat. Tilastokeskuksen mukaan 200 000 suomalaista elää noin 1600€ kuukausituloilla. Ja tuolla tulotasolla on todella vaikeaa asua kasvukeskuksissa, ja pitää huolta perheestä.
Aloitetaan vastauksesi ruotiminen:
Henkilöstön vähennysohjelmat julkisella sektorilla johtuvat ilmeisesti julkisen sektorin tehottomuudesta. Tehottomuus julkiselle sektorille on monelta osin syntynyt ymmärtääkseni julkisen sektorin joustamattomuudesta työntekijöiden osalta.
Julkiselle sektorille on siis jäänyt paljon työntekijöitä, joiden alkuperäiset työtehtävät ovat tulleet tarpeettomiksi teknisen kehityksen ja organisatoristen parannusten myötä. Esim. verohallinnossa on tarvittu aiemmin huomattavan paljon henkilöitä laskentaan, mutta nykyään se on varsin hyvin automatisoitu.
Näitä työntekijöitä ei kuitenkaan ole saatu siirrettyä julkisella sektorilla uusiin tuottaviin tehtäviin(esim. verovirkailijoista ei helposti tule sairaanhoitajia). Tällöin on pidemmän kehityksen aikana julkiselle sektorille syntynyt huomattava joukko työntekijöitä, joiden työpanos on tarpeeton julkisen sektorin tuotannon kanssa. Nämä työntekijät nyt ilmeisesti on tarkoitus siivota pois julkiselta sektorilta. Lienee tarpeellista? Vai vastustettavaa?
Ulkoistaminen taasen käsittääkseni tarkoittaa, että organisaatio(julkinen tai yksityinen) siirtää aiemmin toteuttamansa tuotannollisen tai sitä tukevan funktion ulkopuolisen organisaation(julkisen tai yksityisen) tekemäksi. Perusteena tällä on, että kaikkia asioita ei kannata tehdä itse(erikoistuminen). Esimerkkinä vaikkapa, että organisaatio palkkaa ulkopuolisen hankintayhtiön tekemään organisaation tietojärjestelmän kerran kymmennessä vuodessa. Miten tämä vähentää työpaikkoja? Vai määritteletkö ulkoistamisen jotenkin muuten?
Yksityisellä puolella määrittelet perusteollisuuden miten? Ja mihin lähteeseen perustat tiedon, että perusteollisuuden työpaikat ovat vähentyneet?
Tulotasokysymys on luonnollisesti hankala. Käsittääkseni perheiden tulotasoille on olennaista ns. käteen jäävä tulo. Onko mainitsemasi luku siis netto vai brutto? Sen lisäksi hyvä kysymys kuuluu, että jos tasainen tulojakauma katsotaan sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi, niin miksi sen kaltaista politiikkaa ei toteuteta vaikka sosiaalidemokraatit ovat istuneet hallituksessa vaikka kuinka pitkään?
Missä on Oskun kanta opintotuen korottamiseen?
Opintososiaalisia etuuksia on pakko parantaa, sillä työmarkkinat vetävät vain harvalla alalla. Joten myös opintorahaa on korotettava. Se on vahvin tapa tukea opiskelijaa.
Tulin valituksi SYL:n työryhmään joka valmistelee aiheesta esityksen ensi syksyksi.
En uskonut äänestäväni koskaan, mutta nyt näyttää tapahtuvan näin. Löysin viimein ehdokkaan joka puhuu A-S-I-A-A, isolla A:lla.
Nuoresta iästäni huolimatta, olen tehnyt töitä useamman vuoden, osa-aikaisena, extra huonosti palkatussa palvelualan työssä. Yli kiire tahti, liian vähän työntekijöitä, ilman taukoja tai edes ruokataukoja ei tunnettu. Pomot sysäävät kaiken vian työntekijöiden niskoille kun ei ehditä, keritä tai pystytä repeämään kahteen paikkaan yhtä aikaa tai ei pysty tekemään 13h/pvä vuoroja. Koin alle 20v:nä burnout:n ja jouduin jättämään alan. Sen jälkeen olen taiteillut monen alan välillä, mutta töitä ei näytä löytyvän. Kirjoituksesi koski minua todella, koska olin myös yksi niistä joka haki metronkuljettajaksi, eikä päässyt. Nyt suoritan palkatonta työharjoittelua firmassa jossa tulevaisuudella ei ole tod.näk. mitään näkymää.
Haluankin kysyä sinulta Osku, mikä on suhtautumisesi nuorten mielenterveyden kehittämiselle? –> Se jos joku on täysin retuperällä, etenkin nuorten aikuisten kohdalta. Hoitoon pääsy täysin mahdotonta, useita esimerkkitapauksia on esittää toteen.
Annan sinulle esimerkin. Minä 21v, sairastan suomen perinteistä ja “vaiettua” kansantautia masennusta. Tämä ei ole itseaiheutettu sairaus, vaan ikävän historiani häpeä pilkku jonka ovat muut ihmiset hakkaamisella, potkimisella ja alistamisella vuosien saatossa aiheuttaneet. Haluan parantua, haluan työkykyiseksi haluan oikeasti elämän jollekin pohjalle. Se vain on todella vaikeata. Töitä ei löydy, tuloja ei ole, hoitoon ei pääse tai pääsee sitten kun on jonottanut tarpeeksi kauan (lue:vuosia), tietoa siitä onko katto päänpäällä vielä ensi kuussa ei ole, pakolliset lääkkeeni kustantavat n.200€/kk (HUOM OLEN TULOTON!!), eikä mitään tulevaisuuden suunnitelmia minulla ole, koska ne on murhattu ajan kanssa täysin. Enkä ole ainut nuori joka tässä tilanteessa römpii. Meitä on paljon, mutta hiljaa tyydymme kohtaloomme, kun emme jaksa tapella omien ongelmiemme ohella vielä tällaisista asioista. Ketään edustajaa ei kiinnosta mielenterveys puolen asiat ja sinä olet ensimmäinen joka edes mainitsee pätkätöiden ja työn löytämisen ongelmat.
Liitän tähän vielä Suomen Mielenterveysseuran määritelmän:
Suomen Mielenterveysseura on määritellyt mielenterveyden näin: ” Mielenterveys on olennainen osa terveyttä eli ihmisen psyykkistä, fyysistä, henkistä ja sosiaalista kokonaisuutta. Sen määrittelyyn vaikuttavat monet tekijät, kuten aikakausi, kulttuuri, yhteiskunnan normit ja lainsäädäntö sekä ihmisten omat tarpeet. Uusiksi määreiksi ovat yhä painavammin nousemassa terveyden ja hyvinvoinnin suhde taloudelliseen toimeentuloon, työhön sekä fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön.”
Suomen Mielenterveysseuran mukaan suurin yksittäinen työ- ja toimintakyvyn menetyksen aiheuttaja on masennus. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevista saa psykoterapiaa vain yhdeksän prosenttia, joten psykososiaalisesta kuntoutushoidosta on todella merkittävä pula. Suomen Mielenterveysseuran mukaan mielenterveyden häiriöt lisäävät kuolleisuutta. Ellei mielenterveys ongelmia kyetä hoitamaan, kuoleman riski on kahdesta viisinkertainen, nuorilla jopa kymmenkertainen. (Esimerkiksi skitsofreniaa sairastavista 10 prosenttia tekee itsemurhan.)
Suomen Mielenterveysseuran mukaan kymmenestä (10) eniten toimintakyvyn menetyksiä aiheuttavasta sairaudesta maailmassa viisi (5) on psykiatrisia: masennus, skitsofrenia, pakko-oireinen häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkoholismi.
Miksi mielenterveyskysymykset ovat jääneet terveydenhuollon muusta kehityksestä jälkeen? Vaikka tilastot kertovat mielenterveystilaston pysyneen lähes tarkalleen samalla tasolla kuin 20vuotta sitten. Muutosta huonompaan tai parempaan ei siis ole ollut, mutta tuleeko tätä pitää yleisesti ottaen hyvänä saavutuksena? (Suomessa itsemurha luvut ovat hyvin korkeat verrattuna muihin Euroopan maihin.) Kuitenkin taas esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet ovat vähentyneet 60 – 70 prosenttia ja sairastavuus on siirtynyt yhä vanhempiin ikäluokkiin. Myös tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja vaivat ovat vähentyneet. Ikääntyvien henkilöiden toimintakyky on parantunut ja eläkkeellä olevat ihmiset ovat aikaisempaa terveempiä. Näillä kaikilla keskeisillä somaattisen terveyden osa-alueilla on selkeää parantumista tapahtunut. Nyt herääkin van kysymys, miksei näin ole tapahtunut mielenterveyden puolella?
Lopuksi haluan liittää tähän otteen Suomen Mielenterveysseuran sivujen kirjoituksesta joka herättää meissä jokaisessa varmasti paljon ajatuksia ja kysymyksiä:
”Mielenterveys on tavoite ja arvo, jonka ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tarvitaan jatkuvia yhteisiä ponnisteluita. Väestön työkyvyn suurin uhka ovat mielenterveyden häiriöt. Mielenterveydestä on tehtävä ykkösprioriteetti kuntoutukseen. Mielenterveyspalvelujen tarvitsijat ja käyttäjät tulee saattaa tasaveroiseen asemaan muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien kanssa. Mielenterveyspalvelujen saatavuus on nostettava samalle tasolle muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa, ja tällöin tarvitaan mielenterveyspalveluille lisärahoitusta ja uusia rahoitusmalleja. Työkykyä edistävä mielenterveyden hoito vähentää mielenterveyden häiriöistä aiheutuvia kokonaiskustannuksia, kun taas voimavarojen leikkaukset hoidossa lisäävät kokonaiskustannuksia tuottamatta säästöä yhteiskunnalle.
-Mielenterveyden häiriöiden hoitamattomuus on kalliimpaa kuin hoito.”
” Mielenterveys on avain kaikkeen terveyteen. Siihen panostaminen tänään on sijoitus tulevaisuuteen ja seuraavien sukupolvien hyvinvointiin.”
-Haluan kuulla ajatuksiasi tästä asiasta.
Moi, ja kiitos vahvasta kirjeestäsi. Mielenterveysmenot ovat käsitykseni mukaan noin 1,4miljardia vuosittain, joten kuvittelisi että kysymys otettaisiin vakavasti. Lisäksi noin 6-8 prosenttia nuorista työikäisitä naisista on saanut masennusdiagnoosin. Miehet reagoivat hieman eri tavalla- alkoholisoituvat, tai tekevät jotain todella radikaalia.
Itse en usko, että näihin kysymyksiin suhtaudutaan vakavasti ennen kuin todella ymmärretään, että pandemian kaltaisesti uupuneet ikäluokat eivät pysty maksamaan eläkkeitä, eivät omia, eivätkä toisten.
Olen vain huomannut, että osa päättäjistä ei ota asiaa vakavasti, jollei väläytetä tätä kolikon toista puolta. Sama logiikka koskee pätkätöitä.
Nimim. Jopas jotakin esitti 3.3. osuvia näkemyksiä mm. ulkoistamisista, joihin Osku ei valitettavasti ole vastannut. Sen sijaan julkisen sektorin vähennysohjelmista minulla on vähän erilainen näkemys kuin jj:llä.
Jj:n päättely lienee virheetöntä, mutta päättelyn lähtökohdat taitavat olla vähän kyseenalaisia. (Myös jj itse on niistä epävarma, kuten 1. kappaleen ilmaisut “ilmeisesti” ja “ymmärtääkseni” kertovat.)
Itselläni on sellainen käsitys (josta en kyllä ole lainkaan varma), että ainakin tässä valtion tuottavuusohjelmassa on kyse paljon muustakin kuin jj:n esittämästä kuviosta (tehostaminen -> alkuperäisten työtehtävien tarpeettomuus -> työntekijöiden poistaminen). Käsittääkseni valtion laitoksissa ei ole tehty mitään kattavaa kartoitusta nykyisten työtehtävien tarpeellisuudesta, jonka perusteella tarpeettomat työntekijät voitaisiin poistaa. Sen sijaan on tullut (VM:stä?) ylimalkaiset ohjeet, että kuinka paljon kunkin ministeriön alla pitää vähentää henkilöstöä. Tällainen summamutikassa tehtävä henkilöstöleikkaus ei enää kuulosta niin johdonmukaiselta ja rationaaliselta, kuin jj:n esittämä tehostamiskuvio.
Tulee mieleen epäilys, että kyse ei olekaan mistään todellisesta tuottavuuden lisäämisestä, vaan ideologian toteuttamisesta (“julkinen sektori on paha -> julkista sektoria pitää karsia”). Tarpeellista vai vastustettavaa?
(Kuten todettua, en ole omasta esityksestäni läheskään 100-varma, mutta lukisin mielelläni Oskun ja jj:n kommentit.)
Valtion tuottavuusohjelman ja VM:n kritiikkiä:
http://blogit.helsinki.fi/yliopistodotcom/post11.htm
Huomioitko uutisen Romaniasta AY-Uutisissa.
Rakennusyritykset ovat Romaniassa alkaneet hankkia työvoimaa ulkomailta lievittääkseen vilkkaan rakennustoiminnan synnyttämää työvoimapulaa. Ziarul Financiar 09.01.2008 (englanniksi).
Etkö ole lainkaan huolestunut tulevaisuuden näkymistä. Sinä itsekin olet kohta ehtoopuolen mies ja kannattais olla huolestunut, kuka sinutkin aikanaan hoitaa, kun et pysty itsestäsi huolehtimaan.
Siis jo kaksi vuotta sitten oli “huutava työvoimapula”.
Tavalliselle rivimiehelle, matille ja maijalle, ehkä työttömälle, puhe työvoimapulasta on tietysti täysin vailla todellisuudenpohjaa.
Mutta teknokraateille, uusliberaaleille taloustieteilijöille, jotka ovat luoneet nykyisen systeemin, työvoimapula on täyttä totta. Miksi? Siksi, että infaation kurissapitäminen vaatii uusliberalistisen kansantalouden mukaan suuren määrän työttömiä, joukkotyöttömyyden, eikä siitä halutakaan päästä eroon. Kun nimittäin ovat työnantajien markkinat (joukkotyttömyyttä), eivät työntekijät voi vaatia hyviä palkkoja ja/tai työehtoja. Näin eivät tuotteiden hinnat myöskään nouse, päinvastoin laskevat – vai laskevatko? Tämän työttömyyden ja alhaisen infaation välisen vuorovaikutuksen havaitsi uusliberalistinen taloustietelijä Milton Friedman kuusikymmentäluvulla, jolloin maailmanlaajuinen infaatio vaivasi maata kuin maata. Hän keksi matemaattisen kaavan, jolla lasketaan, kuinka korkea työttömyyden pitää olla että inflaatio ei lähde kiihtyvään nousuun. Tälle kaavalle hän antoi nimen Non Accelerating Inflation Rate of Unemploymen (NAIRU) eli suomennettuna Infaatiota ei kiihdyttävä työttömyysraja. Kansanomaisesti puhutaan tasapainotyöttömyydestä. Friedman sai Nobelin palkinnon keksinnöstään. Hänen piti tulla palkinnonjakotilaisuuteen poliisien saattamana lynkkauksen estämiseksi. Kun työttömyys pidetään tuolla NAIRU-tasolla, pysyy inflaatio kurissa. Kuinka sitten työttömyys pidetään keinotekoisesti tuolla tasolla? Se tapahtuu pitämällä rahan määrä yhteiskunnassa niin pienenä, että uusia investointeja ei synny ja siis uusia työpaikkoja. Jos työttömyys jostain syystä pääsisi laskemaan alle NAIRU-tason, nostaa Valtionpankki, jolla on keskeinen osa työttömyyden ylläpitämisessä, ohjauskorkoa niin, että investoinnit tyrehtyvät ja työttömyys nousee. Ja näin saadaan uusliberalistisen taloustieteen teorian mukaan inflaatio pysymään kurissa ja ohjattua sitä. Jos työttömyys sattuisi laskemaan alle tuon NAIRU-tason, vaikka työttömiä olisi Suomessa vaikka miljoona, on kyse uusliberalistisen taloustieteen työvoimapulasta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Työttömien armeijalle siis puhe työvoimapulasta on täysin vailla todellisuudenperää. Uusliberalistiselle kansantaloudelle tai poliitikolle puhe työvoimapulasta on taas todellisuutta vaikka maassa olisi miljoona työtöntä, jos määrä laskee alle NAIRU-tason vaikka yhdellä henkilöllä. Näin kyynistä nykyinen uusliberalistinen kansantalous on.
Kiitoksia rohkeasta kannanotosta.
“Tilastokeskuksen mukaan 200 000 suomalaista elää noin 1600€ kuukausituloilla.”
Tuollaisellakin palkalla tekisi mielellään töitä, edellyttäen että kyseessä on normaali päivätyö joka ei ole todella raskas tai vaadi korkeakoulututkintoa.
Kaverini heitti ilmaan tämän lauseen “Raha tulee rahan luokse” monta kertaa jo peruskouluikäisenä. Matala palkka kun on myös sikäli ongelma, että sitä rahaa ei riitä sijoitettavaksi mitenkään, toisin kuin yli 40 000€ /v tienaavilla.
Kansalaispalkasta on ollut puhetta kanssa ja sen rahoituksesta. Näkemässäni mallissa siinä ei oikein mikään taho kärsisi taloudellisesti, mutta erityisesti se auttaisi pienituloisia. Jos perheen bruttotulot kasvavat vaikka 4000 eurosta 5000:een (oletuksena tämä kansalaispalkka 500€/kk), voisi se myös antaa motivaatiota lasten hankkimiseen joka taitaa kuitenkin olla se tärkein asia yhteiskunnan kannalta ?
Työvoimapula on itseasiassa myönteinen asia, joka vie kehitystä eteenpäin.
Työvoimapula nostaa palkkoja, kannustaa yrityksiä ja julkishallintoa kehittämään toimintaansa. Työvoimapula edistää liikkuvuutta työmarkkinoilla, jolloin jokainen löytää helpommin itselleen ja koko yhteiskunnan kannalta
optimaalisen työpaikan.
Työvoimapula merkitsee myös työn ulkoistamista muihin maihin. Sehän on hyvä asia, että hyvinvointi leviää maan rajojen ulkopuolelle.
Työvoimapula lopettaa hukkakoulutuksen. Nykyään verissäpäin kilpaillaan työpaikoista ja hankitaan kaksikin loppututkintoa vaikka itse tehtävissä riittäisi yksi tai melkein yksi.
Suomen väestömäärän pitäminen pienenä pienentää Suomen ekologista jalanjälkeä. Sekin on hyvä asia.
Työvoimapulan varjolla maahanmuuttajia haluavat tietysti ylläpitää entisenlaista yhteiskuntaa. Heiltä, siis esimerkiksi EK:ltä puuttuu kyky uudistaa yhteiskuntaa positiivisesti.
Niinpä. Jos työvoimasta on pulaa, niin miksi ketään ei palkata – ?
Oskulle kysymys.
Näin yksinkertaisena, kouluttamattomana ihmisenä tuo työvoimapula näyttää kyllä todelliselta. Ajatellen, että suurten ikäluokkien jälkeenkin on suurempia ikäluokkia kuin sitä nuoremmat ja ilmeisesti ikäluokat vain pienenevät koko ajan ja ihmispopulaatiokin kääntyy laskuun kaikissa länsimaissa. Tämä jatkuvasti suurempi määrä eläkkeelle jääviä ja jatkuvasti pienempi määrä työelämään tulevien yhtälö vaikuttaisi siltä, että tulee työvoimpula. Ja jos tähän vielä lisätään se, että työelämään siirtyminen myöhästyy parilla vuodella tulevaisuudessa, niin sehän vain kiihdyttää työvoimapulaa.
Onkos siis niin, että todellakin meidän omat työttömät riittää kattamaan tämän yhtälön tekemän aukon työvoimareservissä?