Säädelkää minua!

Luin Voima-lehdestä toimittaja Johanna Korhosen toivoneen, että Suomeenkin leviäisi ranskalaisen vasemmiston tervehtimiskäytäntö, jossa tyytyväisyyttä säteillen, selkä suorassa ja pää pystyssä sanotaan:   Hyvää päivää, minä olen se ja se,   ja olen sosialisti.

Täytyy kokeilla, vaikka tiedänkin erään ystäväni vaativan heti tarkennusta. Mitä siis olen, jos sanon olevani sosialisti.

Ihan Wikipedia-määritelmällä pääsee alkuun: ”sosialismi on aate jossa omaisuus ja tulonjako halutaan pitää yhteiskunnallisen säätelyn alaisena yksilöiden tai markkinavoimien sijaan.”

Ei se sen monimutkaisempaa ole. Määritelmä on briljantti ja ajankohtainen., jos sitä vain ymmärrettäisiin käyttää.

Ymmärtääkseni tällä linjalla sosialidemokraattinen puoluekin toimi perustamisestaan asti aina 80-luvun loppupuolelle.   Sitten tapahtui jotain. Jossain näillä kohdin sosialistinen moraalikoodi ja vastuuntunto katosi, tai vaihtui rivitalon punaiseen tiiliseinään.

Suomalainen vasemmisto, laman vauhdittamana,   alkoi toimimaan avoimesti sosialismin periaatetta, omaa aatepohjaansa, vastaan.

Vasemmisto suostui aivan täydelliseen konsensukseen oikeiston kanssa markkinoiden ehdoilla. Ajateltiin ihan tosissaan, että jos tämä hinta täytyy maksaa siitä, että suomalainen elintaso nousee maailmanhuipulle, ja kaikilla on kivaa tässä historian lopussa, niin mitä me enää tässä sosialismista jankutetaan. Ei sosialismia miksikään uskonnoksi tai ikuiseksi mantraksi ole ajateltukaan.

Sitten vaan jäätiin posket punaisina odottamaan ujosti kiitosta historiallisesta uhrautuvaisuudesta, ja markkinaisänmaallisuudesta.

Ja kiitosta on tullut. Suomi on repäissyt itsensä irti muista Pohjoismaisista tuloerojen kasvussa, valtionomaisuuden loppuunmyymiseksi on rakennettu ihan oma virasto ja yhtiö, ja viimeisin kiitos on vasta muotoutumassa.

Pitää ihan kysyä tässä paikassa ja tässä talouskriisissä onko edes nyt käsitystä, mitä täydellinen markkinoiden vapauttaminen merkitsee pienelle maalle ja pienelle kansalle.   Tuntuu siltä, että ei tätä oikein tajuta vieläkään.

Vasemmiston- ja tietysti kaikkien muidenkin -usko markkinatalouteen vaikuttaa ihan liikuttavalta. Kukaan ei luota vieläkään sosialistisen markkinamallin toimivuuteen.   Se on alkuperäisestä tarkoituksestaan vain muutettu markkinamekanismin tukipaketiksi, joka vedetään pakasta tarvittaessa, ja puhuvat päät tulevat mediaan ja sanovat, että tämä on kaikille hyvä.

Jos ei vituttaisi, niin talouskriisi naurattaisi. Markkinatalous kinuaa säätelyä.

Säädelkää minua! Säädelkääää!

Ymmärtäkää nyt, että masokistiseen kapitalismiin toimii vain domina-sosialismi.