Kusetuksen narratiivi

Jokaisella itseään kunnioittavalla politiikan harrastajalla täytyy olla mielipide Barack Obamasta. Tässä yksi joukkoon. Obama on periaatteellinen intellektuelli, mutta samalla myös moraalispohjainen maallikkosaarnaaja. Tämä on nykyään harvinainen ja jopa vaarallinen yhdistelmä länsimaisen politiikan johdossa. Obaman tyylisen intellektuellin tunnistaa siitä, ettei tämä tosissaan kuuntele muita kuin kohteliaisuudesta, ja joskus on hyvä niin. Barack Obaman asenne johtaa parhaassa tapauksessa tiettyyn intressittömyyteen, joka on nyt tarpeellista ja kysyttyä .

Keskiajalla Obama olisi tunnettu Barack Ajattelijana tai Barack Hurskaana. Joka tapauksessa Barack Ajattelijan tai Barack Hurskaan on helppo sanoa amerikkalaisille, että itse ruokittu ahneus ja infantiilinen talouden hoito ovat aiheuttaneet laaja-alaisen, tarttuvan hahmotushäiriön kansakuntaan. Kun ei tunnisteta omaa ahneutta, eikä omia tekoja omiksi teoiksi, niin ei osata edes syyllistyä saati sitten hävetä.

Tästä aivan samasta ahneus-hahmotushäiriöstä johtuen Suomessakaan ei tunnisteta lamaan johtaneita syitä, saati sitten lamasyyllisiä. Yritetään kuitenkin Obaman hengessä, ja luvalla.

Lamasyyllisen tunnistaa siitä, että hän hokee: ”tämä on yhteisen talkoon paikka”, ” tarvitaan talvisodan henkeä” , ” omata suuri sosiaalinen sydän” ja ”nyt on aika katsoa eteenpäin”,

Tätä sössötystä joutuu kuuntelemaan koska Suomen politiikasta puuttuvat lähes täysin moraalipohjaiset intellektuellit, jotka sanoisivat: katsokaa nyt edes eteenne, eikä eteenpäin. – Nyt kun olisi hyvä nähdä jalkansa, jotta tietää mihin astuu.

Olisihan se nyt aika raikasta kuultavaa. Mutta tällaista puhetta on turha odottaa, koska vastuulliset poliitikot ovat muuttuneet kummallisiksi yhteiskunta- ja markkinakonsulteiksi, vaaleissa valituiksi kuluttaja-asiamiehiksi. Tämä kansallinen konsulttipuhe on muuttunut mediassa hyvinpäinkieleksi, jota voisi nimittää myös kusetuksen narratiiviksi. Tämä narratiivi kertoo ja toistaa, että meillä on ja tulee olemaan työvoimapula, Nato-optio ja takuueläkeonni. – ja kyllä tästä selvitään.

Obaman hengessä voi kysyä tai tarkentaa, että ihanko kohta selviää, että kuka tästä selviää?

Sitä ennen olisi suotavaa, että kusetuksen narratiivi saisi kilpailijan, joka kertoisi toista tarinaa; tuottavuusohjelman siipirikkojen, kvartaali-pätkätyöläisten, koulu- ja eläkepudokkaiden ja muiden kituuttavien pitkän kertomuksen,    joka visioisi yhdistäisi ja vapauttaisi.

Tarinan joka näyttäisi maksajasukupolvelle tien ja tolpat, eli kuinka pääsee ulos kusetuksen narratiivista.