Eräs kuluneimmista ja kliseisimmistä vitsin aiheista on pyrkimys löytää jonkin alan tai aiheen ”lyhyin kirja” tyyliin; Italian armeijan saavutukset toisessa maailmansodassa.
Kotimaisen nykypolitiikan lyhyin kirja voisi olla pienten ikäluokkien kansanedustajien saavutukset eläkepolitiikassa. Tässä kysymyksessä ollaan ihan EVVK –teinitasolla. Tosin tässä ei ole kysymys pelkästä haluttomuudesta tai tietämättömyydestä, vaan opportunismista, pelosta ja ennen kaikkea emotionaalisesta riippuvuudesta.
Tutti tulee näille nuoremman sukupolven kansanedustajille suuhun, kuin Pasila-sarjan Kyösti Pöystille, heti kun puhutaan jotain asiallista eläkejärjestelmästä.
Otetaan pari esimerkkiä perustuttitason emootiokielenkäytöstä mediassa:
Satu Taiveaho sd: ” Kyllä minusta on meidän moraalinen velvollisuutemme huolehtia siitä, että vanhemmat ikäluokat saavat sovitusti eläkkeensä ja tarvitsemansa palvelut. Olemmehan me hirmu paljon saaneet heiltä.”
Timo Heinonen Kok. ”Pitäisi elää ajassa mieluummin kuin ajatella, paljonko isoisä tai isä on saanut tai paljonko minä saan tai lapseni”
Kari Kärkkäinen KD: ”En uskalla poliitikkona sellaista kantaa ottaa. Mieluummin suostun itse tekemään pari vuotta pitempään töitä.”
Eihän eläkejärjestelmästä puhuttaessa pitäisi olla näin läheisriippuvainen. Ei tässä ole kysymys kenenkään tahdosta, mieltymyksestä tai muista omista jaloista aikeista.
Kukin saa tietysti toimia miten haluaa, mutta kokonaisia ikäluokkia ei voida laittaa maksamaan yksittäisten kansanedustajien epämääräisiä lojaliteettipuheita kun itse eläkejärjestelmään ei jakseta tai viitsitä perehtyä.
Eläkejärjestelmä on kieltämättä vaikeahko mutta ei se nyt niin monimutkainen ole. Jokainen kansanedustaja osaa hokea, että naisen euro on 80 senttiä. Mutta mitään väliä ei näytä olevan sillä, että nuoren eläkkeeseen sijoitettu euro on 80 senttiä, ja 40-luvulla syntyneen 1, 6 euroa.
Tämä otetaan annettuna, vaikka poliittinen järjestelmä on tietoisesti lainsäädännöllä ohjannut eläkejärjestelmää tähän epätasa-arvoiseen suuntaan. Tässähän on lopulta kysymys samasta asiasta kuin ilmastonmuutoksessa. Ahneus ja oma voitontavoittelu on saatu muutettua lainsäädännöksi joka koskettaa kaikkia.
Tässä valossa äsken käyty eläkeshow vaikuttaa lähinnä harhautukselta ja manipuloinnilta, jolla halutaan kääntää eläkekeskustelu eläkeikään.
Eläkkeelle lähdetään kun terveys pettää tai työmotivaatio loppuu. Ja todellinen eläkeikä asettuu siihen mihin se asettuu, näiden realiteettien mukaan. Sanoi eduskunta siihen mitä hyvänsä.
Nuorille kansanedustajille vielä sen verran, että älkää olko niin lampaita. Ei ne teitä kuitenkaan rakasta, pitää vaan tyhminä.
Osku puhuu asiaa.
40-luvulla syntyneitä vanhempien euro on taas alhaisempi. Siis suuret ikäluokat antavat maan rakentaneille ja sitä puolustaneille huonommat eläke-edut ja rohmuavat itselleen näiden ja meidän rahamme. Tervemenoa Venäjän elintasolle vain ne suurten ikäluokkien edustajat, jotka eivät arvosta liberaalia demokratiaa ja sen tuomaa elintasoa puolustaneita.
Kaikki suurten ikäluokkien edustajat eivät kannata nykyjärjestelmää, vaan osa heistä vaatii sen tekemistä tasapuoliseksi, niin että kukin ikäluokka saa omansa takaisin. Nämä ihmiset siis eivät ole ahneita, vain ne, jotka nykyjärjestelmän hyväksyvät. Syyllistettäessä pahiksia ei pidä yleistää, koska muuten menetetään pahiksiksi yleistettyjen hyvisten tai neutraalien tuki (vrt. telaketjufeministien propaganda miehiä vastaan tai telaketjumiesasiamiesten propaganda naisia vastaan).
“Mutta mitään väliä ei näytä olevan sillä, että nuoren eläkkeeseen sijoitettu euro on 80 senttiä, ja 40-luvulla syntyneen 1, 6 euroa.” sanoi Osku.
Onko näille luvuille mitään virallista lähdettä?
Itse olen omissa laskuharjoituksissani päätynyt samaan suuruusluokkaan.
Muistaakseni tulos oli jotain seuraavaa.
Suuret ikäluokat maksavat 60 euroa, saavat eläkkeenä 100 euroa.
Alkaen Oskun ikäluokasta [johon myös minä kuulun], maksut ovat 100 euroa.
Tulevat, erittäin epävarmat eläkkeet, ovat 60 euroa.