Työ on aika latautunut sana. Sen käytöllä voidaan voittaa tai hävitä vaalit. Työstä voidaan uupua työkyvyttömäksi tai määrittyä huippuosaajaksi, jonka työpanoksesta valtiotkin kilpailevat. Nyt näitä huippuosaajia varjellaan Suomessakin kuin kansallisaarretta, ja heille suunnitellaan veroetuja. Samaan aikaan kun koko muu työtätekevä väestö, ja erityisesti työttömät ja pätkätyöläiset jäävät huomiotta: heidän työpanostaan ei kukaan näytä tarvitsevan kuin satunnaisesti, eikä heihin ainakaan kannata sijoittaa. He ovat vain kuluerä kansantalouden kirjanpidossa.
Huippuosaajista sen verran, että ne tulevat ja menevät markkinatilanteen myötä, ja hautausmaat täyttyvät heistä yhtä hyvin kuin vain perusosaamisensa työpaikoilla näyttäneistä. Ero on vain siinä, että huippuosaajat jättävät joskus hirvittävät laskut jälkeensä. Soneran osaajat osasivat kirjoittaa kahdenkymmenenneljäntuhannenmiljoonan (24 000 000 000mk) markan laskun huippuosaamisestaan yhtiölle. Huippuosaajat naruttivat valtiota mennen tullen, ja nyt kaikki kansalaiset: työttömät, pätkätyöläiset, osa-aikaiset, ammattimiehet ja -naiset ym. maksavat solidaarisesti tämän huippuosaamisen seurauksia. Toista Soneraa suomi ei kestä!
Soneran tapauksessa huomattiin, että yhteiskunta on äärettömän haavoittuvainen, vaikka monia turvaverkkoja on kehitelty hyvinä aikoina, mutta luonnon katastrofit, lakot, sähkökatkokset ja nykyisin juuri kirjanpitoväärennykset sekä osakespekulaatiot voivat viedä työpaikan ja elämisen pohjan miljoonilta ihmisiltä noin vain. Demokratia on niin ohentunut, etteivät päättäjät saa enää otetta talouteen. Sen on annettu tosiaan kehittää itselleen omat sääntönsä. Tämä demokratian ohuus on yhtä vaarallista kuin ilmakehänkin oheneminen. Jos demokratia ei pysty tarjoamaan päivittäistä työtä kansalaisilleen, niin se rapeutuu yllättävän nopeasti, ja jotkin muut voimat ottavat johdon. Tätä on nähty historiassa, ja Englannissa ovat jo sadattuhannet ihmiset rekisteröineet itsensä Jedeiksi, Star Wars- fiktion kansalaisiksi. Sillä tiellä ollaan jos työ työttömät ja nuoret unohdetaan.
Eiväthän asiat onneksi kauttaaltaan ole näin mustavalkoisesti. Paljon hienoja tulevaisuuteen myönteisesti ja solidaarisesti katsovia ihmisiä on joka paikassa, ja joka puolella. He pystyisivät kääntämään tätä EU-suomen markkinalaivaa vähän asiallisemmalle kurssille, mutta siihen tarvittaisiin mukaan vähän laajemmaltikin ihmisiä, nuoria ja vanhoja, ja käsitysten ja asenteiden radikaalia muutosta. Eräs kielteinen ja syvään iskostunut väärä käsitys, ja asennevääristymä on jäänyt joillekin päälle. He uskovat, että työelämään sisältyisi vielä sama lainsäädäntö ja työetiikka kuin aikaisemmin, ja kaikki työssä saavutettu riippuisi vain omasta tahdosta ja motivaatiosta. Heille sanoisin, Andy McCoy tyyliin, Come on, tämä on ihan eri peli, kuin se jota te pelasitte. Nuori toimii nyt ihan eri pelikentillä ja säännöillä, kuin aiemmin työmarkkinoilla toimittiin. Nuorelta odotetaan työssä muun muassa ominaisuuksia, jotka eivät nuoruuteen kuulu. Hänen pitäisi panostaa itseensä, ja ymmärtää tuottavuuteen liittyvät tekijät sekä varautua päivittäisiin muutoksiin työolosuhteissa ja palkoissa. Joustoja edellytetään perverssisti, luonnonvastaisesti juuri nuorelta, joka etsii vakautta elämälleen, pätkimällä hänen työaikansa niin palasiksi, ettei nuori pysty taatusti näkemään oman työnsä rakenteellista yhteyttä yhteiskuntaan ja lähitodellisuuteen. Jäljelle on jäänyt vain työstä saatu raha, jonka perusteella nuoren paikka ja arvostus EU-suomessa määrittyy.
Ei saa eikä voi olla niin, että säännöllinen kokopäivätyö on muuttumassa vain kalliisti koulutettujen tai suhteilla ja sijoituksilla työpaikkansa lunastaneen eliitin oikeudeksi.
Presidentin linnan ympärille itsenäisyyspäivänä mielenosoituksen järjestäneet nuoret olivat niitä nuoria, jotka ovat menettäneet kokonaan uskonsa Suomen demokratiaan. Heitä oli vähän ja heitä oli helppo paheksua. Mutta mitä sitten jos yhä useampi nuori alkaa tuntea itsensä kuokkavieraaksi EU-suomessa. Nuorihan on kehityksessään pitkään rajatilassa, valmis hyvään tai pahaan. Nykyinen suomalainen ohentunut demokratia kieltäytyy kilpailusyistä tarjoamasta nuorelle mitään selvää mallia yhteiskunnasta, johon osallistuminen vaikuttaisi tavoittelun arvoiselta. Näin ikävästi asiat ovat, mutta onneksi demokratia saattaa taas yllättää, eduskuntaan valikoituu ihmisiä jotka näkevät nenäänsä pidemmälle. Vain nenänsä näkevillä on nyt vankka enemmistö eduskunnassa ja markkinat takanaan. Muutosta tarvitaan.
0 Responses to “Pätkätyöt ja ohut demokratia”