Haastattelu

Haastattelu: Jan Erola
Kuva: Janne Aaltonen

Hyökkäät voimakkaasti suuria ikäluokkia vastaan. Mikä on suhteesi vanhempiisi? Oletko heille jostain katkera?Isäni on syntynyt 1947, äitini 1950, joten he ovat kyllä kirjan kohderyhmää. Jokaisella suurten ikäluokkien edustajalla, jopa rakkailla, on tunnistettava, pieni ahneus-lehmä sisällään. Eivät he sille mitään voi. Olenko katkera? En. Ei katkera ihminen pysty kirjoittamaan ajatuksiaan kirjaksi. Pitää olla tietyllä tavalla vahvasti optimistinen, jotta osaa kirjata havaintonsa ja huomionsa paperille.

Oletko itse joutunut ikärasismin kohteeksi työelämässä tai politiikassa?

Ikärasismi-käsitettä harvoin käytetään näin päin… Työssä en ole joutunut, politiikassa jatkuvasti. Ei niin, että pääseekö 20-, 25-, 30- tai 35-vuotiaana tiettyihin asemiin. Se on yhdentekevää. Mutta tietyt asiat on marginalisoitu – eli mistä saa puhua. Nuori on hyvä, kun se puhuu ihmisoikeuksista – mieluiten Venäjän tai Kiinan – Itämerestä tai laajakaistasta. Ne ovat nuorten juttuja. Kaikki muut poliittiset aiheet ovat suljettuja keskusteluareenoita.

Tituleeraat itseäsi ironisesti ex-nuoreksi. Olet kolmannen kauden valtuutettu, edelleen 35- vuotiaana nuorin demariedustaja Helsingin kaupunginvaltuustossa. Miten nuoria saataisiin lisää mukaan politiikkaan? Miksi nuorison pahoinvointi ei kanavoidu politiikkaan?

Ei nuoria oikeasti haluta mukaan politiikkaan. Jos haluttaisiin, siinä oltaisiin tosissaan. Heidän aktivoimisensa olisi helvetin helppoa. Ei voi myöskään sanoa, etteivät nuoret olisi kiinnostuneita politiikasta, jos pikkugeet, ollioikariset ja walluvalpiotkin haluavat mukaan. Mutta politiikassa ei tarvita nuoria. Esimerkiksi Jarkko Vesikansan väitöskirjassa Salainen sisällissota kuvataan kommunistien vastaista Sytytys-kampanjaa äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi. Kun tarve on, tämä yhteiskunta saa ihmiset uurnille.

Nuoria ei tarvita äänestäjinä eikä poliittisina vaikuttajina. Nuoret ovat vain vaivaksi ja vaaraksi Ahneelle sukupolvelle.

Eikö nuorten oma poliittinen aktiivisuus riitä?

Ei. Ei riitä, jos toimintakenttä pysyy muuttumattomana. Silti nuorten on hyvä tiedostaa, missä mennään. Ylioppilaslehti nimesi kirjasi “sukupolvisodan punaiseksi kirjaksi”.

Onko Ahne sukupolvi vallankumouskirja?

Näinkin voi ajatella.

Miten uskot, että tulevaisuuden Suomi, Eläkeläisten Valtakunta, tulee ottamaan lapsiperheet huomioon?

Ei mitenkään. Mitään merkkejä siitä ei ole.

Uskaltaako eduskunta seuraavan kymmenen vuoden aikana tehdä yhtään päätöstä, jotka voitaisiin tulkita tulonsiirroksi suurilta ikäluokilta nuoremmille?

Optimismini riittää siihen, että eduskunnan ei tarvinne päättää uusista tulonsiirroista. Riittää, kun lopetetaan pahan tekeminen, Ahneen sukupolven lisäetujen järjestely. Toivon, että Suomi koettaa elää sen mukaan, mitä se vuosittain tienaa.

Tulisiko yli 65- tai yli 70-vuotiailta riistää äänioikeus, kuten itsekin eläköitynyt Pirkko K. Koskinen on ehdottanut?

Ei tietenkään pidä ottaa pois äänioikeutta. On helpompiakin tapoja vaikuttaa. Jos puolueet haluaisivat, ne voisivat ottaa esimerkiksi käyttöönsä pitkät listat, joilla määritetään läpimenevien järjestys. Se olisi loistava tapa huomioida ikäjakauman vääristymät. Pirkko K. Koskinen on kyllä oikeilla jäljillä. Hänellä on sydäntä katsoa vähän ympärilleen

. Milloin aiot jäädä eläkkeelle? Oletko jo vapaaehtoinen eläkesäästäjä?

En ole osannut tehdä “älykkäitä” henkilökohtaisia päätöksiä. Yhteiskunnan rakentajat osaavat harvemmin itse varautua muutoksiin. Vaikka olisi kenties tehnyt oikeita havaintoja, ei niistä osaa yksilötason johtopäätöksiä tehdä. Kunnioitan toki kaikkia, jotka ovat osanneet.

Oletko itse ajatellut muuttaa Espanjaan tai muualle lämpöiseen, sitten kun jäät eläkkeelle?

On ollut vielä vähän muuta ajateltavaa.